Vaasan keskussairaala, laboratorio-ohjekirja

Se även / Ks. myös: Ohjekirjan etusivu | Aakkosellinen luettelo | Aiheenmukainen lista | Päivitykset | Tiedotteet

P -Immunoglobuliini A+G+M (0619 P -IgA+G+M )

Tarkistettu

7.5.2019

Tekopaikka

Vaasan KS/Kemian laboratorio/(06) 2132519.

Yleistä

Tutkimus sisältää osatutkimukset 4827 P -IgA, 4828 P -IgG ja 4829 P -IgM.

Indikaatiot

Absoluuttiset:

  1. Diagnostiikka primaarisissa ja sekundaarisissa immunovajavuustiloissa. Näiden ilmentymänä on usein poikkeava infektioherkkyys (jatkuva infektiokierre, hyvin usein toistuvat ylempien ja alempien hengitysteiden infektiot).
  2. Hoidon (gammaglobuliinihoito) seuranta vasta-ainevälitteisen immuniteetin puutos- ja häiriötiloissa.

Relatiiviset:

  1. Primaarisia ja sekundaarisia immunovajavuustiloja sairastavien potilaiden lähisukulaisten tutkiminen.
  2. Kongenitaaliset infektiot (napaveren IgM).
  3. Lymfaattisten maligniteettien (erityisesti multippelimyelooma) diagnostiikka ja hoitovasteen seuranta; benignissä monoklonaalisessa gammapatiassa taustan immunoglobuliinipitoisuudet ovat yleensä normaalit, kun taas esim. myeloomassa ne ovat alentuneet.
  4. Primaarisen bilaarisen kirroosin (IgM koholla) ja kroonisen autoimmuunihepatiitin (IgG koholla) diagnostiikka ja erotusdiagnostiikka.
  5. Keliakiassa, dermatitis herpetiformiksessa, IgA- nefropatiassa ja kroonisissa maksasairauksissa (erityisesti alkoholin aiheuttamissa) havaitaan usein kohonneita IgA-pitoisuuksia.
  6. Jos epäillään IgA-puutosta tai kun tutkimuksen 4287 P -IgA tulos on ollut alle 0.1 g/l, täytyy IgA määrittää herkällä menetelmällä, ks. 0900 S -IgApuut.
Menetelmä

Immunoturbidometria.

Näyteastia

Li-hepariini geeliputki (vaaleanvihreä korkki).

Näytteenotto

Plasma erotetaan huoneenlämpöisessä sentrifuugissa.

Näyte (minimi)

1 ml (0.5 ml) plasmaa.

Näytteen säilytys

Plasma säilyy 2 kk huoneenlämmössä, 4 kk jääkaapissa +5 °C ja 6 kuukautta pakastettuna -20 °C.

Aluenäytteenotto

Lähetys huoneenlämpöisenä.

Viitearvot

Aikuiset ja (14 v-):

P-IgG (g/l) 6.7-15.0
P-IgA (g/l)miehet0.88-4.84
P-IgA (g/l)naiset0.52-4.02
P-IgM (g/l)miehet0.36-2.59
P-IgM (g/l)naiset0.47-2.84

Lapset:

IkäP-IgG (g/l)P-IgA (g/l)P-IgM (g/l)P-IgM (g/l)
(v) pojattytöt
0.5 v-2.3- 8.70.1-0.70.2-1.50.3-1.7
1.0 v-2.7-10.10.1-1.00.3-1.60.3-1.8
2.0 v-3.6-11.30.1-1.30.3-1.60.3-1.8
3.0 v-4.3-12.30.2-1.60.3-1.60.3-1.9
4.0 v-4.9-13.10.3-1.80.3-1.70.3-1.9
5.0 v-5.4-13.70.3-2.00.3-1.70.4-2.0
6.0 v-5.8-14.10.4-2.20.3-1.70.4-2.1
7.0 v-6.0-14.40.4-2.30.3-1.70.4-2.1
8.0 v-6.2-14.50.4-2.40.3-1.80.5-2.2
9.0 v-6.3-14.60.3-2.50.4-1.80.5-2.3
10.0 v-6.4-14.70.3-2.50.4-1.80.5-2.4
11.0 v-6.4-14.70.3-2.60.4-1.90.6-2.4
12.0 v-6.5-14.90.3-2.70.4-1.90.6-2.5
13.0 v-6.6-15.10.2-2.80.4-1.90.6-2.6
Tulkinta

Alentuneet arvot:

Hypogammaglobulinemiana voidaan pitää tilaa, jossa plasman IgG:n pitoisuus on 50 % iän mukaisen normaalialueen alarajan alapuolella. Huomattavasti normaalirajojen alapuolella olevia arvoja tavataan ns. hypo (IgG alle 2.5 g/l) tai agammaglobulinemioissa (IgG alle 1.0 g/l). Yleensä agammaglobulinemiassakin löytyy aina jonkin verran IgG:ta. Hypogammaglobulinemia voi seurata myös menetyksestä virtsaan (nefroottinen oireyhtymä) tai suoleen. Matalia kaikkien, mutta varsinkin IgA:n arvoja tavataan normaalisti lapsilla (ks. viitearvotaulukko). Tavallisin yhden immunoglobuliinin puutos on IgA:n puutos (IgA alle 0.05 g/l). Sen esiintyminen verenluovuttajilla on 1/500-700.

Vaikka potilailla, joilla on IgA-puutos, havaitaan usein ylempien hengitysteiden infektioita, allergioita, astmaa, keliakiaa, autoimmuunisairauksia (LED, reuma), on suurin osa IgA-puutteisista potilaista kuitenkin täysin terveitä. Näin ollen havaitun IgA-puutoksen ja potilaiden oireiston/sairauksien välille ei voida vetää suoria syy-yhteyksiä.

Kevytketjumyeloomassa voivat kaikki immunoglobuliiniluokat olla alentuneita. Alenemisen määrä korreloi tilan vakavuuteen (virtsan vapaiden kevyiden ketjujen määrä). Myeloomassa ja Waldenströmin makroglobulinemiassa, muiden immunoglobuliinien kuin sen, johon luokkaan M-komponentti kuuluu, määrä on yleensä alentunut.

Kohonneet arvot:

Vahvasti kohonneita yksittäisten immunoglobuliinien pitoisuuksia voidaan tavata myeloomassa, (primaarisessa) amyloidoosissa, Waldenströmin makroglobulinemiassa, raskasketjutaudeissa ja kryoglobulinemioissa. Kaikki immunoglobuliiniluokat (IgG, IgA, IgM) voivat lisääntyä sellaisissa tiloissa, joihin liittyy immunologinen aktivaatio. Tällaisia ovat mm. akuutit vaikeat ja krooniset infektiot, autoimmuunisairaudet kuten reuma, LED, ja Sjögrenin oireyhtymä.

Vastasyntyneellä intrauteriinisen tai neonataalisen infektion jälkeen voi IgM olla huomattavastikin koholla. IgG on kohonnut selvästi (yli 20 g/l) kroonisessa autoimmuunissa aktiivisessa hepatiitissa, LED:ssä (ja joskus primaarisissa biliaarisessa kirroosissa). IgM on usein vahvasti kohonnut primaarisessa biliaarisessa kirroosissa sekä kohtuullisesti kohonnut mononukleoosissa, sytomegalovirusmononukleoosissa ja A-hepatiitissa.

Kroonisessa kylmäagglutiniinisyndroomassa tavataan myös korkeita IgM-arvoja. IgA on kohonnut kirroosissa, erityisesti alkoholin aiheuttamassa. Nivelreumassa ja LED:ssä, keliakiassa, dermatitis herpetiformiksessa, IgA nefropatioissa, inflammatoorisissa suolistosairauksissa voi IgA myös olla kohonnut.

Yhteyshenkilöt

Sairaalakemisti Katja Viitala p. 041 730 4070

Muutokset

*7.5.2019 Näytteen säilyvyystietojen päivitys.