Vaasan keskussairaala, laboratorio-ohjekirja

Se även / Ks. myös: Ohjekirjan etusivu | Aakkosellinen luettelo | Aiheenmukainen lista | Päivitykset | Tiedotteet

Pt-Anionivaje (Aniongap) (0973 vB-Aniong )

Tarkistettu

1.7.2017

Tekopaikka

Vaasan KS/Kemian laboratorio/(06) 2132520

Yleistä

Sisältää osatutkimukset:

vB-Natrium

vB-Kloridi

vB-Kalium

vB-Aktuaalinen bikarbonaatti

Anionivaje (Aniongap) on matemaattinen suure, jolla voidaan arvioida veren mitattavien anionien ja kationien erotusta. Vaasan keskussairaalan kliinisen kemian laboratoriossa anionivaje lasketaan kaavasta Na+ + K+ - (Cl- + HCO3-) mmol/l. Puuttuvat negatiiviset ionit ovat normaalitapauksissa pääasiassa albumiinia.

Indikaatiot

Veren anionien määrän lisääntymisen seulontatutkimus happo-emästasapainon, myrkytysten ja metabolisten tautien selvittelyssä.

Esivalmistelut

Aniongap-analyysin sijaan kannattaa laskea kattavampi kvantitatiivinen happo-emäs -analyysi, joka voidaan laskea tutkimuksen 0648 aB-VeKaasT tai 8597 vB-VeKaasT. Lisätietoja ks. Yhteyshenkilöt.

Menetelmä

Ioniselektiiviset elektrodit, suora mittaus (P -Na, P -K, P -Cl) ja verikaasu-analysaattori (vB-HCO3).

Häiriötekijät

S -Cl: Bromidit häiritsevät mittausta.

Näyteastia

Radiometer QS50-näyteruisku tai Radiometer Clinitubes D 957-11.5-210 verikaasukapillaari.

Seeruminäytteet: 4 ml seerumigeeliputki.

Näytteenotto

Näytteestä poistetaan heti ilma, suljetaan ilmatiiviisti ja sekoitetaan hyvin. Toimitetaan laboratorioon välittömästi. Mikäli mittausta ei voida suorittaa 15 min kuluessa näytteenotosta, on näyte jäähdytettävä heti näytteenoton jälkeen.

Näyte (minimi)

1 ml (0.2 ml) hepariiniverta.

Näytteen säilytys

15-20 min +20 °C.

Aluenäytteenotto

Näytteet otetaan seerumigeeliputkiin jotka sentrifugoidaan ennen lähetystä.

Viitearvot

4-12 mmol/l

Tulkinta

Yhteenlaskettaessa verenkierrossa olevien anionien ja kationien varaukset kumoavat toisensa (elektroneutraliteetti). Jos lasketaan yhteen seerumin natriumin, kaliumin, fosfaatin (HPO42-), sulfaatin (SO42-), orgaanisten anionien ja proteiinien summa ja siitä vähennetään seerumin kloridin, bikarbonaatin, kalsiumin ja magnesium summa, on erotus lähellä 0:a. Erotuksen arvoon vaikuttavat tekijät, jotka lisäävät joko anionien määrää tai vähentävät kationien määrää verenkierrossa.

Kohonnutta anionigap-arvoa nähdään mm. diabeteksessa (ketohapot), laktaattiasidoosissa (laktaatti), metabolisissa kertymätaudeissa (happouriat), munuaisinsuffisienssissa (sulfaattien ja fosfaattien kumulaatio), salisylaatti-, metanoli ja glykolimyrkytyksissä, metabolisessa ja respiratorisessa alkaloosissa, hemokonsentraatiossa, hypokalsemiassa, hypomagnesemiassa ja hypokalemiassa.

Alentuneita arvoja nähdään mm. hypoalbuminemiassa, hypergammaglobulinemiassa, hemodiluutiossa, hyperkalsemiassa, hypermagnesemiassa, hyperkalemiassa, litiummyrkytyksessä ja myelomassa (proteiinilisä).

Yhteyshenkilöt

Kemisti Jukka Salminen p. (06) 213 2529