Se även / Ks. myös: Ohjekirjan etusivu | Aakkosellinen luettelo | Aiheenmukainen lista | Päivitykset |Tiedotteet
24.9.2019
TYKS Laboratoriotoimialue mikrobiologia: (02) 313 9163, vastauskyselyt (02) 313 9164.
Enteroviruksiin kuuluvat polio-, ECHO-, Coxsackie A- ja Coxsackie B-virukset sekä enterovirukset 68–71, jotka muodostavat suuren joukon serologisesti ristireagoivia sukulaisviruksia. Vasta-ainemääritys tehdään käyttäen antigeeniseosta, joka sisältää yhtä virusta kustakin em. ryhmästä. Vasta-aineiden lisääntymistä ei kuitenkaan pystytä osoittamaan kaikissa enterovirusinfektioissa, joten kannattaa yleensä käyttää lisäksi myös virusviljelyä ja geenimonistusmenetelmää diagnostisina menetelminä.
Enterovirusinfektioiden (mm. enkefaliitti, sydänlihastulehdus, pleurodynia, enterorokko, eksanteemat) diagnostiikka
Entsyymi-immunologinen (EIA).
Tulos on valmiina viikon kuluttua näytteen saapumisesta tutkivaan laboratorioon.
4 ml seerumigeeliputki.
1 ml (0.5 ml) seerumia. Yleensä tarvitaan pariseeruminäytteet (n. 2-4 viikon kuluttua ensimmäisestä seeruminäytteestä).
3 vrk jääkaapissa +5 °C, pitempiaikainen -20 °C.
Ma - Pe huoneenlämmössä. Jääkaapissa olleet näytteet kylmälähetyksenä.
IgG-vasta-ainetaso yksikköinä, IgM-vasta-aineet kvalitatiivisesti (positiivinen/negatiivinen) + lausunto. Valtaosalla väestöstä on enterovirus vasta-aineita, joskin titterit ovat yleensä matalia. Merkitsevä (yli 3-kertainen) IgG-vasta-ainetason nousu pariseerumien välillä on osoitus tuoreesta enterovirusinfektiosta. Tarkempi tyypitys ei ole tällä menetelmällä mahdollista. Positiivinen IgM-tulos on merkitsevä, ja osoitus tuoreesta infektiosta.
Ammattilaisneuvonta Pohjanmaa 041 7314 786
*24.9.2019 uusi tutkimusnumero