Vaasan keskussairaala, laboratorio-ohjekirja

Se även / Ks. myös: Ohjekirjan etusivu | Aakkosellinen luettelo | Aiheenmukainen lista | Päivitykset | Tiedotteet

U -Beeta-2-mikroglobuliini (1172 U -B2Miglo )

Tarkistettu

5.5.2006

Tekopaikka

NordLab/Erikoisanalytiikan laboratorio, puh. 040 6356373.

Indikaatiot

Lymfoproliferatiivisten tautien diagnostiikka ja munuaisten tubulusvaurion diagnostiikka.

Esivalmistelut

Määritystä ei pidä tehdä aamuvirtsasta tai muuten kauan rakossa olleesta virtsasta. 2-3 tunnin näyte on suositeltavin.

Potilasohje

Virtsan B2-Miglo hajoaa nopeasti, jos virtsan pH on alle 6.5. Virtsan pH:n pitämiseksi tämän arvon yläpuolella, suositellaan että potilas nauttii ennen virtsanäytteen antoa edeltävänä iltana 4 x 1 g natriumbikarbonaatti-tabletteja.

Menetelmä

Immunofluorometria.

Näyte (minimi)

l0 ml virtsaa.

Ohje laboratoriolle

Virtsa sekoitetaan. Näytteen pH tarkistetaan ja säädetään tarvittaessa heti arvoon pH 6 - 7.5 0.5 mol/l NaOH:lla. Otetaan 10 ml sekoitettua virtsaa, joka pakastetaan välittömästi.

Näytteen säilytys

Pakastettuna.

Näytteen lähetys

Pakastettuna -20 °C.

Viitearvot

alle 250 µg/l

Tulkinta

Seerumin ja virtsan beeta-2-mikroglobuliinitasot suurentuvat munuaisinsuffisienssin yhteydessä. Jos glomerulusfunktio on normaali tai lähes normaali, viittaavat suurentuneet virtsapitoisuudet proksimaaliseen tubulusvaurioon. Glomerulusfunktion ollessa normaali suurentuneet seerumipitoisuudet korreloivat mm. lymfoproliferatiivisten sairauksien (lymfooma, krooninen lymfaattinen leukemia, myelooma) aktiivisuuteen. Seerumipitoisuudet voivat suurentua myös tuumoreiden, maksasairauksien ja tulehdusten yhteydessä. Seerumipitoisuuksien suurentuessa noin kaksinkertaiseksi munuaisten resorptiokynnys ylittyy ja beeta-2-mikroglobuliinia alkaa ilmaantua enenevässä määrin myös virtsaan.

Yhteyshenkilöt

Kemisti Jukka Salminen p. (06) 213 2529