Vaasan keskussairaala, laboratorio-ohjekirja

Se även / Ks. myös: Ohjekirjan etusivu | Aakkosellinen luettelo | Aiheenmukainen lista | Päivitykset | Tiedotteet

B -Perinnöllinen etenevä alaraajahalvaus (SPG4), SPAST-geenin mutaat. tutk. (11861 B -SPAST-D )

Tarkistettu

27.11.2018

Tekopaikka

TYKS Laboratoriotoimialue/ Lääketieteellinen genetiikka/(02) 313 7475.

Yleistä

Perinnölliset spastiset parapareesit / paraplegiat (HSP) eli etenevät alaraajahalvaustaudit ovat neurodegeneratiivisia sairauksia, joissa selvimpänä tunnusmerkkinä on alaraajojen lihastonuksen lisääntyminen ja tästä johtuva kävelyvaikeus. Muita tyypillisiä oireita ovat mm. asentotunnon heikkeneminen ja rakon toimintahäiriöt. Neurologisessa tutkimuksessa todetaan aina alaraajojen spastisiteetti sekä jänneheijasteiden vilkastuminen. HSP-sairaudet voidaan luokitella joko yksi- tai monioireisiksi taudeiksi. Yksioireinen HSP aiheuttaa kävelyn ja liikkumisen ongelmia, mikä johtuu keskushermoston liikehermoratojen rappeumamuutoksista. Monioireisessa HSP:ssa todetaan kävelyvaikeuden ohella muita sairauteen liittyviä neurologisia oireita, kuten ääreishermojen rappeumaa, raajojen lihasten kuihtumista sekä yläraajojen ataksiaa. ENMG-tutkimuksessa nähdään usein aksonivaurioita. HSP-sairaus voi alkaa jo lapsuudessa tai vasta keski-iällä. Yksioireinen HSP ei vaikuta elinikään, mutta monioireinen HSP voi lapsuudessa

alkaessaan johtaa mentaaliseen retardaatioon, aikuisiällä alkaessaan taas muistin ja oppimiskyvyn heikentymiseen, joskus jopa dementiaan. HSP-sairaudet ovat geneettisesti heterogeenisiä: tähän mennessä on kuvattu jo yli 20 geeniä, joiden mutaatiot liittyvät HSP-sairauksiin. Yleisin HSP-sairaus on SPG4, joka kattaa yli 40 % HSP-tapauksista maailmassa. SPG4-sairaus voi puhjeta jo imeväisiällä tai vasta yli 70-vuotiaana, ja se voi olla joko yksi- tai monioireinen. Tautiin liittyy epätäydellinen penetranssi: 45-vuotiaista geenivirheen kantajista n. 85 % sairastuu. SPG4 periytyy autosomissa vallitsevasti, ja sen taustalla ovat SPAST-geenin mutaatiot. SPAST koodaa AAA-proteiiniperheeseen (ATPases Associated with diverse cellular Activities) kuuluvaa kuljettajaproteiinia, spastiinia, jonka arvellaan sitoutuvan solun tukirangan tubuliiniin. Suurin osa SPAST-geenin mutaatioista on missense- tai nonsense-tyyppisiä pistemutaatioita. Mutaatiotyyppi vaikuttaa sairauden vaikeusasteeseen: missensemutaatiot muuttavat

spastiiniproteiinin tärkeimmän alayksikön AAA-kasetin rakennetta, jolloin spastiinin normaali toiminta häiriintyy. Nonsense-mutaatiot sen sijaan johtavat lyhentyneen mRNA:n pilkkomiseen solussa, jolloin spastiini-proteiinia ei syntetisoidu lainkaan.

Indikaatiot

Kliininen epäily autosomissa dominantisti periytyvästä spastisesta parapareesista eli SPG4-taudista.

Esivalmistelut

Näyte suositellaan otettavaksi maanantaista torstaihin klo 14 mennessä, ei arkipyhää edeltävänä päivänä.

Menetelmä

SPAST-geenin koodaavan alueen sekvensointi NGS-menetelmällä.

Tulos valmiina

6-10 viikon kuluessa.

Näyteastia

10 ml EDTA-vakuumiputki.

Näyte (minimi)

10 ml (5 ml) EDTA-verta.

Näytteen säilytys

1 vrk huoneenlämmössä.

Näytteen lähetys

Ma-to huoneenlämmössä postin pikapakettina. Perjantaina otetut näytteet voi säilyttää viikonlopun ajan jääkaapissa ja postittaa maanantaina.

Tulkinta

Mutaation löytyminen SPAST-geenistä sopii autosomissa vallitsevasti periytyvään HSP-sairauteen (SPG4). Normaali tulos ei välttämättä sulje pois SPG4-diagnoosia, sillä mutaatio voi sijaita myös SPAST-geenin introni- tai säätelyalueilla.

Yhteyshenkilöt

TYKS: Sairaalageneetikot (02) 313 9156, (02) 313 7475.

Vaasan KS: Kemisti Jukka Salminen p. (06) 213 2529

Muutokset

*27.11.2018 Uusi tutkimus