Vaasan keskussairaala, laboratorio-ohjekirja

Se även / Ks. myös: Ohjekirjan etusivu | Aakkosellinen luettelo | Aiheenmukainen lista | Päivitykset | Tiedotteet

P -Insuliini (1701 P -Insu )

Tarkistettu

01.01.2015

Tekopaikka

TYKS Laboratoriotoimialue/Päivystyslaboratorio/ (02) 313 1930.

Yleistä

Insuliini on haiman beetasoluista erittyvä peptidihormoni. Sillä on keskeinen osa hiilihydraatti- ja lipidiaineenvaihdunnassa. Insuliinimääritystä voidaan käyttää insuloomadiagnostiikassa ja oman insuliinituotannon mittaamisessa potilailla, joita ei ole hoidettu insuliinilla. Proinsuliinin C-peptidin määrittäminen antaa kuitenkin luotettavamman kuvan endogeenisesta insuliinierityksestä kuin insuliinimääritykset. Insuliinihoitoisessa diabeteksessa tavanomaista insuliinimääritystä ei voida käyttää, koska hoidon aikana usein kehittyvät insuliinin vasta-aineet häiritsevät insuliinin immunokemiallista määritystä. Yksittäisten insuliinimääritysten diagnostinen arvo on yleensä pieni. Mittaamalla insuliinivastetta yhdessä glukoosimäärityksen kanssa toimintakokeiden yhteydessä saadaan insuliinimäärityksestä enemmän informaatiota. Tärkein insuliinin eritystä säätelevä tekijä on veren glukoosipitoisuus. Oraalisen glukoosirasituskokeen aikana plasman insuliinipitoisuus terveillä henkilöillä nousee saavuttaen huippuarvon

noin 30 min. kohdalla palaten lähtöarvoonsa 2 tunnin kuluessa. Insuliiniresistenssin yhteydessä, kuten lihavuudessa, akromegaliassa ja Cushingin oireyhtymässä, insuliinin basaaliarvo on koholla ja insuliinivaste on suurentunut. Nuoruustyypin diabeteksessa basaaliarvo on alhainen ja kohoaa heikosti glukoosirasituksessa. Aikuistyypin diabeteksessa insuliinivaste oraalisessa glukoosirasituksessa on vähentynyt tai lisääntynyt, mutta yleensä aina hidastunut ja pitkäkestoinen. Insuloomassa insuliinineritys on epätarkoituksenmukaista ja veren samanaikaiseen glukoosipitoisuuteen nähden liiallista (fP-Insu yli 6 mU/l plasman glukoosipitoisuuden ollessa alle 2.8 mmol/l).

Indikaatiot

Hypoglykemian ja insulinooman selvittely. Tutkimuksella ei ole juuri merkitystä diabeteksessa. Rasituskokeet antavat yleensä hyödyllisempää tietoa kuin yksittäiset näytteet.

Esivalmistelut

Paasto suositeltava.

Menetelmä

Kemiluminometrinen.

Tekotiheys

Arkipäivisin.

Näyteastia

Li-hepariinigeeliputki (vihreä korkki).

Näyte (minimi)

1.0 (0.5) ml.

Näytteen säilytys

Pakastettuna -20 °C.

Näytteen lähetys

Ma-to pakastelähetys.

Viitearvot

Paastoarvo 2.6 - 25 mU/l

Tulkinta

Hyperinsulinemiassa potilaalla tulisi olla samanaikaisesti hypoglykemiaoireita ja suurentunut seerumin insuliiniaktiivisuus. Tämän toteaminen usein edellyttää pitkää (jopa 72 tunnin) paastoa. Insuliinia tuottavien kasvainten yhteydessä todetaan yleensä suurentuneita pitoisuuksia. Tyyppi I diabeteksessa aktiivisuudet ovat pienet tai alle mittausrajan huolimatta hyperglykemiasta. Tyyppi II diabeteksessa insuliiniaktiivisuus on yleensä viitealueella.

Yhteyshenkilöt

Sairaalakemisti Katja Viitala p. 041 730 4070

Muutokset

*01.01.2015 Tekopaikka-, menetelmä-, näyteastia- ja viitearvomuutos.