Vaasan keskussairaala, laboratorio-ohjekirja

Se även / Ks. myös: Ohjekirjan etusivu | Aakkosellinen luettelo | Aiheenmukainen lista | Päivitykset | Tiedotteet

S -Maksan autovasta-aineet, immunoblotig-tutkimus (20515 S -MaksaAb )

Tarkistettu

21.11.2018

Tekopaikka

HUSLAB/Virologian ja immunologian laboratorio, HIV-hepatiitti-työpiste, puh. 050 4272169.

Yleistä

Osatutkimukset S -LC1Ab-O, S -LKMAb-O, S -PDHAb-O ja S -SLAAb-O

Indikaatiot

Autoimmuunien maksatautien, erityisesti autoimmuunihepatiittien ja primaarin biliaarisen kirroosin diagnostiikka.

Menetelmä

Immunoblot-menetelmä. Line immunoblotting-menetelmä, jossa käytetään affiniteettipuhdistettuja ja rekombinanttitekniikalla valmistettuja antigeeneja.

Tulos valmiina

Kahden viikon kuluessa.

Näyteastia

5 ml:n seerumiputki (punainen korkki).

Näyte (minimi)

1 ml (0.5 ml) seerumia.

Näytteen säilytys

Max. 7 vrk jääkaapissa +5 °C, pitempiaikainen pakastettuna -20 °C.

Näytteen lähetys

Ma - pe huoneenlämmössä.

Viitearvot

Negatiivinen.

Tulkinta

Normaalisti negatiivinen. Positiivisesta tuloksesta annetaan lausunto.

Pyruvaattidehydrogenaasi(PDH)-kompleksi on mitokondriovasta-aineiden keskeisin autoantigeeni primaarissa biliaarisessa kirroosissa (PBC). Käyttämässämme immunoblotissa PDH-antigeeneja ovat AMA-M2 (pyruvaatti-dehydrogenaasi kompleksi) ja M2-3E (fuusioproteiini 2- oxoacid dehyrogenaasista, pyruvaatti dehydrogenaasista ja 2-oxoglutaraatti dehydrogenaasista). Immunoblotissa on myös antigeenit Sp100, PML ja gp210. Näille tuma-antigeeneille esiintyy vasta-aineita yleisimmin PBC:ssä. Kun kaikki em. mainitut antigeenit (AMA-M2, M2-3E, Sp100, PML ja gp210) otetaan huomioon, esiintyy PBC-potilailla kaiken kaikkiaan n. 94 %:lla vasta-aineita näitä kohtaan testivalmistajan mukaan. Vasta-aineita on havaittavissa vuosia ennen kliinistä diagnoosia. PDH-vasta-aineita esiintyy joskus myös autoimmuuneissa hepatiiteissa ja systeemisessä skleroosissa.

Vasta-aineita liukoiselle maksa-antigeenille (SLA/LP, soluble liver antigen/liver pancreas antigen) on kuvattu esiintyvän noin 15-20 %:lla autoimmuunia hepatiittia sairastavista (tyypin I autoimmuunihepatiitti).

Vasta-aineita maksan sytosoliantigeenille 1 (LC-1, Liver cytosolic antigen type 1, antigeenina formiminotransferaasi-syklodeaminaasi) esiintyy erityisesti tyypin II autoimmuunissa hepatiitissa joko yksin tai yhdessä LKM-vasta-aineiden (LKM-1, antigeenina sytokromi P450 2D6) kanssa. LKM- ja LC1-vasta-aineiden spesifisyys autoimmuunille hepatiitille on korkea, mutta niitä on kuvattu esiintyvän myös osalla hepatiitti C -virusinfektiota sairastavista.

Immunoblotting-menetelmä täydentää, mutta ei täysin korvaa epäsuorassa immunofluoresenssitutkimuksessa tehtäviä sileälihas-, mitokondrio- ja LKM-vasta-ainetutkimuksia. Positiiviset vasta-aineet PDH:lle (AMA-M2, M2-3E) ja uusille tuma-antigeeneille (Sp100, PML ja gp210) kuvataan lausunnossa. Nämä vasta-aineet ovat spesifisempiä kuin immunofluoresenssilla tehtävä mitokondriovasta-ainetutkimus. Immunofluoresenssitutkimuksesta poiketeten mitokondriovasta-aineet eivät häiritse immunoblottitekniikalla tehtyjä LKM1-vasta-aineita.

Yhteyshenkilöt

HUSLAB: lääkäri Hanna Jarva: hanna.jarva(at)helsinki.fi / 050 427 9816 ja lääkäri Anne Toivonen: anne.toivonen(at)hus.fi / 0504408375.

Vaasan KS: Mikrobiologi Roosa Savolainen p. (06) 213 2854, ylilääkäri Suvi-Sirkku Kaukoranta p. (06) 213 2840

Muutokset

*21.11.2018 Uusi tutkimus.