Tarkistettu

25.05.2010

Tekopaikka

Vaasan keskussairaala, kliinisen kemian laboratorio/(06) 213 2519.

Yleistä

Kilpirauhanen tuottaa kahta kilpirauhashormonia, tyroksiinia (T4) ja trijodityroniinia (T3). Normaaliolosuhteissa T4 on kilpirauhashormonisynteesin päätuote, mutta tietyissä hypertyreoosin muodoissa kilpirauhasen T3-tuotto lisääntyy merkittävästi. T3 on se hormonimuoto, joka välittää kilpirauhashormonien aiheuttamat solutason muutokset. Elimistö joutuu muuntamaan T4:n dejodaation avulla T3:ksi perifeerisissä kohdekudoksissa. Verenkierrossa T3 kulkee valtaosin sitoutuneena kantajaproteiineihin ja vain 0.3 % siitä esiintyy vapaana (T3-V).

Indikaatiot

Hypertyreoosin osoittaminen, tyroksiinihoidon seuranta.

Menetelmä

Immunoelektrokemiluminesenssi (ECLIA).

Tekotiheys

Arkipäivisin.

Häiriötekijät

Furosemidi ja levotyroksiini terapeuttisilla tasoilla nostavat T3-V-pitoisuutta.

Näyteastia

Li-hepariini geeliputki

Näytteenotto

Tyroksiinihoidon seurannassa näyte tulee ottaa aamulla ennen lääkkeen ottamista. Mikäli potilas on jo ottanut aamuannoksen, tulisi siitä ollut kulunut vähintään neljä tuntia ennen näytteenottoa.

Näyte (minimi)

1 ml (0.5 ml) litiumhepariiniplasmaa.

Näytteen säilytys

Näyte säilyy erotettuna viikon jääkaapissa ja pakasteena kuukauden.

Aluenäytteenotto

Näyte voidaan lähettää huoneenlämpöisenä, jos perillä vuorokauden kuluessa, muutoin kylmä- tai pakastelähetys.

Viitearvot

3.1 - 6.8 pmol/l.

Tulkinta

Kohonneet arvot viittaavat hypertyreoosiin. Vapaa-T3 on herkin yksittäinen hypertyreoosin indikaattori. Hypertyreoosissa TSH on kylläkin alentunut ja herkempi kuin T3-V, mutta epäspesifisempi, koska TSH voi olla alentunut myös subkliinisessä hypertyreoosissa ja joskus myös ei-kilpirauhasperäisissä taudeissa. Vaikea yleissairaus voi alentaa T3-V-pitoisuutta, minkä takia epäselvissä tapauksissa tulisi määrittää sekä TSH että T3-V. Tyroksiinihoidossa sopivan annostuksen aikana T3-V on lähes aina viitealueella sekä hypertyreoosipotilailla että kilpirauhassyöpäpotilailla. Hypotyreoosin osoittamisessa T3-V:n määrittämisellä ei ole käyttöarvoa, koska vaikeat yleissairaudet voivat vaikuttaa T3-V:n tasoa alentavasti. Trijodityroniinin autovasta-aineet ja heterofiiliset vasta-aineet saattavat joskus aiheuttaa virheellisen korkeita tai matalia tuloksia. Näissä tapauksissa suositellaan T3-V:n määrittämistä dialyysimenetelmällä 6159 S-T3-Vd.

Yhteyshenkilöt

Sairaalakemisti Katja Viitala p. 041 730 4070