Se även / Ks. myös: Ohjekirjan etusivu | Aakkosellinen luettelo | Aiheenmukainen lista | Päivitykset | Tiedotteet
07.08.2009.
Vaasan KS/Kliinisen kemian laboratorio/(06) 2132519.
Reumafaktorit ovat autovasta-aineita, jotka ovat syntyneet IgG:n Fc-osaa vastaan. Vasta-aineita esiintyy kaikissa immunoglobuliiniluokissa. Tässä menetelmässä mitataan plasman IgM-luokan reumafaktorien aktiivisuutta.
Reumatautien diagnostiikka ja hoidon seuranta.
Immunoturbidometrinen, Latex lämpöherkistetty IgG-antigeeni. Menetelmän herkkyys 10 IU/ml.
Arkisin (ma-pe).
Tekopäivänä.
Li-Hepariini geeliputki (vihreä korkki).
1 ml plasmaa.
Säilyy viikon jääkaapissa, muutoin pakastetaan.
Huoneenlämpöisenä, jos perillä vuorokauden kuluessa, muutoin kylmälähetys.
alle 14 IU/ml
Reumafaktorin osoittamisella on kliinistä merkitystä reumatautien diagnostiikassa. Normaalisti tulos on negetiivinen, mutta n. 4 %:lla terveistäkin henkilöistä tulos on positiivinen. Viiterajaan nähden yli kaksinkertainen aktiivisuus artriittipotilaalla viittaa sopivien niveloireiden kanssa nivelreumaan; seronegatiivinen reumakin on muistettava. Nivelreumapotilaista n. 75 %:lla, SLE-potilaista n. 35 %:lla ja Sjögrenin syndroomaa sairastavista n 95 %:lla tulos on positiivinen.
Positiivisia tuloksia voi esiintyä eri infektioiden (hepatiitti, mononukleoosi, endokardiitti) ja reaktiivisten artriittien (klamydia, salmonella, shigella, borrelia, tippuri) yhteydessä.
Selkärankareumassa plasman reumafaktorin pitoisuus ei nouse.
Sairaalakemisti Katja Viitala p. 041 730 4070