Tarkistettu

07.08.2009.

Tekopaikka

Vaasan KS/Kliinisen kemian laboratorio/(06) 2132519.

Yleistä

Reumafaktorit ovat autovasta-aineita, jotka ovat syntyneet IgG:n Fc-osaa vastaan. Vasta-aineita esiintyy kaikissa immunoglobuliiniluokissa. Tässä menetelmässä mitataan plasman IgM-luokan reumafaktorien aktiivisuutta.

Indikaatiot

Reumatautien diagnostiikka ja hoidon seuranta.

Menetelmä

Immunoturbidometrinen, Latex lämpöherkistetty IgG-antigeeni. Menetelmän herkkyys 10 IU/ml.

Tekotiheys

Arkisin (ma-pe).

Tulos valmiina

Tekopäivänä.

Näyteastia

Li-Hepariini geeliputki (vihreä korkki).

Näyte (minimi)

1 ml plasmaa.

Näytteen säilytys

Säilyy viikon jääkaapissa, muutoin pakastetaan.

Näytteen lähetys

Huoneenlämpöisenä, jos perillä vuorokauden kuluessa, muutoin kylmälähetys.

Viitearvot

alle 14 IU/ml

Tulkinta

Reumafaktorin osoittamisella on kliinistä merkitystä reumatautien diagnostiikassa. Normaalisti tulos on negetiivinen, mutta n. 4 %:lla terveistäkin henkilöistä tulos on positiivinen. Viiterajaan nähden yli kaksinkertainen aktiivisuus artriittipotilaalla viittaa sopivien niveloireiden kanssa nivelreumaan; seronegatiivinen reumakin on muistettava. Nivelreumapotilaista n. 75 %:lla, SLE-potilaista n. 35 %:lla ja Sjögrenin syndroomaa sairastavista n 95 %:lla tulos on positiivinen.

Positiivisia tuloksia voi esiintyä eri infektioiden (hepatiitti, mononukleoosi, endokardiitti) ja reaktiivisten artriittien (klamydia, salmonella, shigella, borrelia, tippuri) yhteydessä.

Selkärankareumassa plasman reumafaktorin pitoisuus ei nouse.

Yhteyshenkilöt

Sairaalakemisti Katja Viitala p. 041 730 4070