Tarkistettu

21.4.2014

Tekopaikka

Vaasan KS/Kemian laboratorio/(06) 2132519.

Yleistä

Noin 70% suun kautta annetusta digoksiinista imeytyy ruoansulatuskanavasta. Suurin osa digoksiinista erittyy muuttumattomana munuaisten kautta, metabolian osuus on vain n. 10%. Tämän vuoksi munuaisten toiminnan heikkeneminen voi pidentää puoliintumisajan normaalista 30-40 tunnista jopa 150 tuntiin ja nostaa merkittävästi digoksiinipitoisuutta. Steady state saavutetaan hoitoannoksella n. viikon kuluttua hoidon aloituksesta, digitalisoinnilla jo 2-3 vrk:n kuluttua.

Indikaatiot

Digoksiinihoidon seuranta. Digoksiinimyrkytyksen epäily.

Esivalmistelut

Kiireellisestä tutkimuksesta on ilmoitettava laboratorioon.

Menetelmä

Immunokemiallinen, elektrokemiluminesenssi (ECLIA). Toteamisraja 0.3 nmol/l.

Tekotiheys

Päivittäin. Myrkytysepäilyssä päivystystutkimus.

Häiriötekijät

Myrkytystilojen hoidossa käytettävä digoksiinin vasta-aine (esim. Digibind) häiritsee määritystä. Munuais- ja maksasairauksissa, raskauden aikana sekä vastasyntyneillä ja napaveressä esiintyvä DLIF (= digoxin like immunoreactive factor) saattaa aiheuttaa virheellisen korkeita tuloksia. Furesis, hydrokortisoni ja spironolaktoni tavallisilla päiväannoksilla kohottavat virheellisesti digoksiini-arvoja.

Näyteastia

Li-hepariini geeliputki.

Näytteenotto

Näyte otetaan yleensä aamulla ennen seuraavan digoksiiniannoksen ottamista (aikaisintaan 12 tuntia edellisestä annoksesta; näin saadaan jäännöspitoisuus = trough value).

Näyte (minimi)

1 ml (0.5 ml) plasmaa.

Näytteen säilytys

Säilyy viikon jääkaapissa, pidempiaikainen säilytys pakasteena.

Aluenäytteenotto

Näyte lähetetään huoneenlämpöisenä, mikäli perillä vuorokauden kuluessa näytteenotosta, muutoin kylmä- tai pakastelähetys.

Viitearvot

Terapeuttinen alue 1.0 - 2.6 nmol/l

Tulkinta

Digoksiini-intoksikaatiossa pulssi yleensä harvenee voimakkaasti, joskin rytmihäiriö voi olla lähes millainen tahansa. Muita oireita ovat ruokahaluttomuus, pahoinvointi ja oksentelu. Neurologisia oireita ovat heikkous, päänsärky, sekavuus, hallusinaatiot, psykoosi, tajunnan lasku ja jopa kouristelu.

Toksisuus: Sydänsairaudet, hypokalemia, hyperkalsemia, hypotyreoosi ja hypomagnesemia lisäävät digoksiinin vaikutuksia.

Yhteisvaikutukset: amiodaroni, erytromysiini, itrakonatsoli, verapamiili, kinidiini, klaritromysiini, siklosporiini ja spironolaktoni voivat suurentaa plasman digoksiinipitoisuutta.

Yhteyshenkilöt

Sairaalakemisti Katja Viitala p. (06) 213 2505