Vaasan keskussairaala, laboratorio-ohjekirja

Se även / Ks. myös: Ohjekirjan etusivu | Aakkosellinen luettelo | Aiheenmukainen lista | Päivitykset | Tiedotteet

vB-Verikaasuanalyysi, elektrolyytit ja metaboliitit (8597 vB-VeKaasT )

Tarkistettu

01.10.2014

Tekopaikka

Vaasan KS/Kemian laboratorio/(06) 2132520

Yleistä

Sisältää seuraavat osatutkimukset:

vB-pH vB-Happamuusaste
vB-pCO2 vB-Hiilidioksidiosapaine
vB-pO2 vB-Happiosapaine
vB-BE vB-Emäsylimäärä
vB-aHCO3 vB-Aktuaalinen bikarbonaatti
vB-tHb vB-Hemoglobiini
vB-HbO2Sat vB-Happikyllästeisyys (hemoglobiini)
vB-O2-Sis vB-Happisisältö
B -Hb-CO vB -Hemoglobiini, hiilimonoksidi
B -Hb-Met vB -Methemoglobiini
vP-Na vP -Natrium
vP-K vP -Kalium
vP-Cl vP -Kloridi
vP-Ca-Ion vP-Kalsium, ionisoitunut
vP-Gluk vP -Glukoosi
vP-Laktaat vP-Laktaatti
Indikaatiot

Happoemästaseen häiriöt.

Menetelmä
Spesifiset elektrodit pH, pCO2 ja pO2
Suora ISE Na+, K+, Cl-
Spektrofotometria HbO2Sat, O2-Sis ja tHb
Laskennallinen BE, aHCO3.
Entsymaattinen amperometria: Glukoosi, laktaatti.
Häiriötekijät

Jos näytteen sisältämä vesimäärä on alentunut (lipemia, korkea proteiinipitoisuus), saadaan suoralla ISE:llä korkeampia natriumtuloksia kuin epäsuoralla ISE:llä. Näissä tapauksissa epäsuoran menetelmän tulos on virheellinen (pseudohyponatremia).

Näyteastia

Radiometer safePICO Aspirator, ks. käyttöohje.

Näyte (minimi)

1.0 (0.5) ml verta.

Näytteen säilytys

Säilyy 15-20 min +20 °C, nopeasti jäähdytettynä 60 min +5 °C.

Aluenäytteenotto

Ei sovellu alueelliseen näytteenottoon, näytteenotto ainoastaan keskussairaalassa.

Viitearvot
vB-pH 7.32 - 7.42
vB-pCO2 5.3 - 7.3 kPa
vB-PO2 4.0 – 6.7 kPa
vB-BE -2.5 - +2.5 mmol/l
vB-aHCO3 24 - 28 mmol/l
vB-HbO2Sat 65 - 80 %
Muut analyytit: Ks. vastaava ohjekirjasivu.

Aktuaalinen bikarbonaatti riippuu näytteen pH:sta.

Tulkinta

Plasmassa on ylimäärin vahvoja kationeja suhteessa anioneihin. Tästä erotuksesta käytetään lyhennettä SIDa (Strong Ion Difference, actual) ja se on normaalisti hieman yli 30 mmol/l. Elektroneutraalisuusehdon vallitessa ionien konsentraatioiden välillä on yhteys:

cNa+ + cK+ + 2*cCa2+ + cH+ = cOH- + cCl- + cHCO3- + cA-

Ilman hiilidioksidia plasman pH olisi n. 11. Happoemästaseeseen vaikuttaa hiilidioksidikonsentraatio (bikarbonaatti) ja anionien yli/alimäärä suhteessa kationeihin. Siten esim. laktaatti- ja ketoasidoosi voidaan kuvata vahvojen anionien ylimääränä ja oksentelun aiheuttama alkaloosi kloridin (vahva anioni) vajeena.

Metabolisissa häiriötiloissa, joissa ionitasapaino on muuttunut, tapahtuu nopea respiratorinen kompensaatio. pH voi siten olla normaali, kun hiilidioksidin määrä lisääntyy tai vähenee metabolisen alkaloosin tai asidoosin seurauksena.

Perifeerinen laskimonäyte yksin kuvaa lähinnä vain metabolisia happoemästasapainon muutoksia, ei niinkään respiratorisia (hiilidioksidin osapaineesta riippuvia) muutoksia ainakaan koko elimistön kannalta. Metabolisen asidoosin perussyynä voi olla mm. epätasapainoinen diabetes (ketoasidoosi), kudoshypoksia (maitohappoasidoosi), munuaisten vajaatoiminta, tubulaarinen asidoosi, maksan vajaatoiminta, hyperkalemia, myrkytykset (metanoli, etyleeniglykoli) tai suoliston alueen nestemenetys (bikarbonaatin menetys). Metabolinen alkaloosi voi seurata mm. bikarbonaatin liikakäytöstä, mahanesteen (hapon) menetyksestä tai hypokalemiasta.

Yhteyshenkilöt

Kemisti Jukka Salminen p. (06) 213 2529