Vaasa, laboratorio-ohjekirjaVaasa, laboratorio-ohjekirjaSe även / Ks. myös: Ohjekirjan etusivu | Aakkosellinen luettelo | Aiheenmukainen lista | Päivitykset |Tiedotteet
6.4.2018
Vita Terveyspalvelut Oy/puh. 09 228 800.
Tutkimus sisältää seuraavat osatutkimukset:
8084 S -Amyl
3923 S -AmylP
4286 S -AmylS
Epäselvän kohonnen seerumin amylaasitason syyn selvittäminen. Makroamylasemian osoittaminen.
Fotometrinen (immunoinhibitio).
5 ml seerumiputki (punainen korkki)
1 ml seerumia.
Säilytys 2-3 vrk jääkaapissa, pidempiaikainen pakastettuna.
Ma - to huoneenlämmössä, pakastetut näytteet pakastettuna.
| S -Amyl | 28 - 100 U/l |
| S -AmylP | 13 - 53 U/l |
| S -AmylS | 18 - 65 U/l |
Tutkimuksen pääindikaatio on makroamylasemian poissulku. Makroamylasemia on amylaasin ja proteiinin, yleensä IgA-luokan immunoglobuliinin, kompleksi. Kompleksilla ei ole tautien kannalta kliinistä merkitystä, mutta makroamylasemian esiintyminen ja sen seurauksena kohonnut seerumin amylaasiaktiivisuus voi aikaansaada ongelmia pankreatiitin diagnostiikassa. Amylaasi-Ig-kompleksin erittyminen munuaisten kautta on hidastunut, jolloin seerumin amylaasin seerumiaktiivisuus voi kohota merkittävästi (10-kertaiseksi). Makroamylasemia voidaan varmistaa vain amylaasin isoentsyymien elektroforeesilla.
Haimaperäinen isoentsyymi on haimatulehduksen merkkiaine ja sen pitoisuuden nousu seerumissa korreloi taudin aktiviteettiin. Haimaperäinen isoentsyymi nousee usein myös vatsan alueen vakavissa taudeissa, kuten peritoniitin ja vatsan alueen traumojen yhteydessä. Sylkirauhastyyppisiä isoentsyymejä esiintyy primaarisesti sylkirauhasissa. Sylkiperäiset isoentsyymit ovat diagnostiikan kannalta epäspesifisiä, koska niitä voi esiintyy myös muissa kudoksissa ja niiden pitoisuus voi nousta myös muissa kuin sylkirauhasen taudeissa, esim. pneumonian, gynekologisten tulehdusten sekä muiden tulehdusten ja maligniteettien yhteydessä. Munuaisten vajaatoiminnassa seerumin amylaasin pitoisuus voi nousta n. 3-kertaiseksi. Tällöin kyseessä ovat yleensä normaalit haima- ja sylkirauhasperäiset isoentsyymit.
S-Amyl-Is tehdään nykyisin ensisijaisesti immunoinhibitiolla, jolloin määritetään seerumin amylaasin totaaliaktiivisuus sekä sen jälkeen haima- ja sylkirauhas-isoentsyymien osuudet vähennyslaskulla, kun sylkiperäinen isoentsyymi on ensin poistettu spesifisellä vasta-aineella. Mikäli amylaasin (S-AMYL) kokonaisaktiivisuus on koholla, suoritetaan jatkotutkimuksena isoentsyymien elektroforeesi makroamylasemian poissulkemiseksi.
Ammattilaisneuvonta Pohjanmaa 041 7314 786