Uudelleenohjaus "https://fimlab.fi/tutkimus/6500"Fimlab-ohjekirjaan

S -D-vitamiini-25-OH (1220 S -D-25 )

S -D-vitamiini-25-OH (1220 S -D-25 )

Vaasa, laboratorio-ohjekirja

S -D-vitamiini-25-OH (1220 S -D-25 )

Se även / Ks. myös: Ohjekirjan etusivu | Aakkosellinen luettelo | Aiheenmukainen lista | Päivitykset |Tiedotteet

Tarkistettu

22.2.2022

Analysoiva laboratorio

Fimlab Vaasa, kemian laboratorio/(06) 213 2519.

Yleistä

Valtaosa elimistön D-vitamiinista on UV-säteilyn vaikutuksesta ihossa muodostunutta D3-vitamiinia. Ravinnosta saadaan vähäisiä määriä sekä D3- että D2-vitamiinia. Molempien metabolia elimistössä on samanlainen. D-vitamiini hydroksyloituu maksassa 25-OH-D-vitamiiniksi, joka on pääasiallinen D-vitamiinin metaboliitti verenkierrossa. Tämä metaboloituu edelleen munuaisissa 1,25-(OH)2-D-vitamiiniksi, joka on biologisesti aktiivisin metaboliitti.

Indikaatiot

D-vitamiinin tason, puutoksen ja/tai yliannostuksen diagnostiikka.

Menetelmä

Immunokemiallinen, elektrokemiluminesenssi (ECLIA). Menetelmä mittaa sekä D3- että D2-vitamiinin hydroksyloituneet metaboliitit.

Tekotiheys

Arkipäivisin (Ma-Pe).

Tulos valmiina

kolmen päivän sisällä tilauksesta.

Häiriötekijät

Voimakas hemolyysi ja lipemia kohottavat tulosta. Biotiinihoito häiritsee määritystä.

Näyteastia

4 ml seerumigeeliputki.

Näyte (minimi)

1 ml (0.5 ml) seerumia.

Näytteen säilytys

3-4 vrk jääkaapissa + 5°C, pakastettuna 4 viikkoa. Suojataan auringon valolta kaikissa olosuhteissa.

Aluenäytteenotto

Erotettu seerumi lähetetään huoneenlämmössä, jos perillä saman päivän aikana. Muutoin kylmä- tai pakastelähetys.

Viitearvot

Tavoitearvot:

Vakava puutos alle 25 nmol/l
Puutos alle 50 nmol/l
Yleensä riittäväksi katsottu pitoisuus 50-74 nmol/l
Tavoitepitoisuus osteoporoosipotilailla 75-120 nmol/l
Toksinen pitoisuus yli 375 nmol/l

Lapsilla ei tulisi olla yli 250 nmol/l pitoisuuksia.

Aiemmat tavoitearvot 17.9.2018 saakka:

Puutos alle 40 nmol/l
Vähäinen saanti 41-74 nmol/l
Riittävä saanti 75-125 nmol/l

Tulkinta

D-vitamiinin puute voi johtua auringonvalon puutteesta, huonosta ravinnosta, ruoansulatuskanavan, maksan tai munuaisten sairaudesta tai pitkäaikaisesta epilepsialääkityksestä (fenytoiini, fenemaali). Vaikea D-vitamiinin puute aiheuttaa lapsille riisitaudin ja aikuisille osteomalasian. Lievä D-vitamiinin puute aiheuttaa sekundäärisen hyperparatyreoosin välityksellä osteoporoosin ilman osteomalasiaa. S-D-25:n pitoisuus vaihtelee auringonvalon mukaan siten, että matalin taso on keskitalvella ja korkein loppukesällä.

Uusien epidemiologisten havaintojen perusteella D-vitamiinin puute saattaa altistaa muun muassa syöpäsairauksille, sydän- ja verisuonitaudeille, autoimmuunitaudeille kuten diabetekselle, MS-taudille ja infektiotaudeille (Heaney 2008, Alitalo 2010). Näiden torjumiseksi tarvitaan selvästi suurempia kalsidiolipitoisuuksia, kuin mitä nykyisten suositusten mukaisilla D-vitamiinimäärillä voidaan saavuttaa. Käsitykset luuston terveyden kannalta tarpeellisesta D-vitamiinin vähimmäispitoisuudesta vaihtelevat. Käypä hoito-suositus on yli 50 nmol/L. Toisaalta hyvin runsas D-vitamiinin saanti voi olla haitallista (Lee 2011, Ross 2011, Lamberg-Allard 2011).

Lisätietoja

Ammattilaisneuvonta Pohjanmaa 041 7314 786

Muutokset

*17.9.2018 Viitearvomuutos.
*27.3.2024 Linkattu Fimlabin ohjekirjaan.