Vaasan keskussairaala, laboratorio-ohjekirja

Se även / Ks. myös: Ohjekirjan etusivu | Aakkosellinen luettelo | Aiheenmukainen lista | Päivitykset | Tiedotteet

U -Glukoosi (1475 U -Gluk )

Tarkistettu

11.05.2010

Tekopaikka

Vaasan KS/Kemian laboratorio/(06) 213 219

Yleistä

Glukoosin pitoisuus munuaisten glomerulusfiltraatissa on sama kuin plasmassa ja glukoosi reabsorboituu lähes täydellisesti, mikäli tubulusfunktio ja veren sokeripitoisuus ovat normaaleja.

Menetelmä

Entsymaattinen.

Tekotiheys

Päivittäin. Päivystystutkimus.

Tulos valmiina

Työpäivän kuluessa.

Häiriötekijät

Bakteerikasvu virtsassa.

Näyteastia

Virtsankeräyspurkki/ 4-10 ml:n lisäaineeton virtsavakkuumiputki (BD, vaaleanruskea korkki).

Näyte (minimi)

4-10 ml kertavirtsaa.

Näytteen säilytys

Näyte säilyy jonkin aikaa jääkaapissa, päiviä pakasteena.

Aluenäytteenotto

Lähetys kylmänäytteenä tai pakastettuna.

Viitearvot

alle 0.1 g/l (0.6 mmol/l).

Tulkinta

Virtsan glukoosipitoisuus on normaalisti alle 0.6 mmol/l (0.1 g/l), jolloin liuskakokeissa saadaan selvästi negatiivinen tulos. Plasman glukoosi suodattuu vapaasti glomerulusten läpi, mutta tubuluksissa tapahtuu normaalisti lähes täydellinen glukoosin reabsorptio.

Mikäli plasman glukoosipitoisuus ylittää ns. kynnysarvon km. 9 mmol/l (vaihteluväli 8-11 mmol/l), tubulusten reabsorptiokapasiteetti ylittyy ja lisääntynyt pitoisuus glukoosia ilmestyy virtsaan. Kyseessä on prerenaalinen glukosuria, jonka syynä on yleensä diabetes mellitus. Mikäli virtsan glukoosipitoisuus on lisääntynyt, vaikka paastoveren glukoosi ja rasituskokeen tulos ovat normaalit, on kyseessä renaalinen glukosuria. Tämä johtuu tubulusten vauriosta, joka voi olla synnynnäinen tai hankittu.

Ohimenevää glukosuriaa esiintyy hypertyreoosissa, Cushingin taudissa, raskauden aikana, eräiden lääkkeiden vaikutuksesta sekä suurten hiilihydraattimäärien nauttimisen jälkeen.

Yhteyshenkilöt

Sairaalakemisti Katja Viitala p. (06) 213 2505