Vaasa, laboratorio-ohjekirja

B -Hemoglobiini, fetaali (1562 B -Hb-F )

Se även / Ks. myös: Ohjekirjan etusivu | Aakkosellinen luettelo | Aiheenmukainen lista | Päivitykset |Tiedotteet

Tarkistettu

18.8.2023

Analysoiva laboratorio

HUSLAB/Naistenklinikan laboratorio, puh. (09) 471 72840

Yleistä

Sikiökaudella pääosa hemoglobiinista on fetaalihemoglobiinia (HbF), jota syntymishetkellä on n. 50-85% kokonaishemoglobiinista. Puolen vuoden ikäisellä bF:n osuus kokonaishemoglobiinista on tavallisesti 2-3%. HbF:n määrä kohoaa useissa eri hemoglobiinipoikkeavuuksissa, esi. talassemioissa. Lievästi kohonneita HbF-osuuksia voidaan tavata myös monien veritautien yhteydessä.

Indikaatiot

Hemoglobiinisynteesin geneettiset poikkeavuudet (beeta- ja delta-talassemiat, hereditary persistence of fetal hemoglobin, HPFH). Eräät hematologiset poikkeavuudet (mm. anemiat), leukemiat, jotkut karsinoomat.

Tutkimusta ei ole tarkoitettu fetomaternaalisen verenvuodon osoitukseen. Siinä B-Hb-F -tutkimus on epäherkkä ja sen sijaan tulisi käyttää virtaussytometrista tutkimusta 6335 B -HbF-Fc (B -Immunofenotyypitys, fetaalihemoglobiini).

Menetelmä

Kapillaarielektroforeesi. Mittausalue: 1 - 40%.

Tekotiheys

Kaksi kertaa viikossa.

Näyteastia

3 ml EDTA-putki (liila korkki).

Näyte (minimi)

3 ml (0.5 ml) EDTA-verta

Näytteen säilytys

7 vrk jääkaapissa + 5°C.

Näytteen lähetys

Ma - pe huoneenlämmössä.

Viitearvot

0 - 6 pv 55 - 80 %
7 pv - 11 kk alle 15 %
1 - 2 v alle 5 %
3 - 12 v alle 3 %
13 - 15 v alle 2 %
16 v - alle 1 %

Tulkinta

Raskauden 2. ja 3. kolmanneksella pääosa sikiön hemoglobiinista on happea aikuishemoglobiinia tiukemmin sitovaa fetaalihemoglobiinia (Hb-F), jota syntymähetkellä on 70-90 % kokonaishemoglobiinista.

Hb-F:n pitoisuus voi kohota lukuisissa synnynnäisissä tai hankituissa tiloissa. Pieniä nousuja (yleensä 1-10 %) tavataan mm. megaloblastisessa, aplastisessa, sideroblastisessa, pernisioosissa ja muissa kroonisissa anemioissa, synnynnäisessä sferosytoosissa, polysytemia verassa, preleukeemisissa tiloissa, myelofibroosissa, useissa leukemioissa, joissakin karsinoomissa (keuhko-, testis-, korionkarsinoma), karsinoomien luuydinmetastasoinnissa. Juveniilissa myeloisessa leukemiassa ja erytroleukemiassa Hb-F:n osuus voi olla jopa 30-50 %. Hemoglobiinisynteesiin liittyvissä geneettisissä poikkeavuuksissa (talassemiat ja hereditary persistance of fetal hemoglobin, HPFH) voidaan tavata korkeita Hb-F-arvoja. Beeta-talassemian major-muodoissa Hb-F:n osuus voi olla homotsygootilla jopa lähes 100 %, toisessa muodossa 60-90 %, heterotsygootilla vain 1-3 %. Beeta-delta-talaseemiassa Hb-F-osuus on homotsygootilla lähes 100 %, heterotsygootilla 5-20 %. HPFH:n joissakin muodoissa homotsygootilla Hb-F-osuus lähentelee 100 %, heterotsygootilla 15-30 %, toisissa muodoissa osuus on homotsygootillakin vain 10 % ja heterotsygootilla 1-3 %.

Fetomaternaalisen verenvuodon osoittamiseen Hb-F-tutkimus on hyvin epäherkkä, koska sikiön verimäärä on äidin verimäärään verrattuna pieni, eikä tutkimus erottele toisistaan sikiöstä ja äidistä peräisin olevaa fetaalihemoglobiinia.

Lisätietoja

Ammattilaisneuvonta Pohjanmaa 041 7314 786

Muutokset

*18.8.2023 Indikaatioiden tarkistus.