Vaasa, laboratorio-ohjekirjaVaasa, laboratorio-ohjekirjaSe även / Ks. myös: Ohjekirjan etusivu | Aakkosellinen luettelo | Aiheenmukainen lista | Päivitykset |Tiedotteet
22.2.2019
Fimlab Vaasa/Kemian laboratorio
Normaalisti kloridia saadaan ravinnosta n. 100-250 mmol päivässä. Noin 95% kloridista erittyy virtsaan, loput ulosteen ja hien mukan. Kloridi on seerumin tärkein anioni. Kloridimäärityksellä on merkitystä asidoosien ja alkaloosien arvioinnissa (anion gap eli anionivaje), joskus vesitasapainon tutkimuksena (natriumin ja osmolaliteetin ohella) sekä harvinaisissa endokriinisissä tai perinnöllisissä sairauksissa, kuten kloridiripulissa.
Kloridi tulisi tutkia aina yhdessä muiden happoemästasapainoon vaikuttavien tekijöiden kanssa.
Ionispesifinen elektrodi (suora ISE).
Päivittäin.
Saman päivän kuluessa.
Bromidimyrkytys.
Li-hepariini geeliputki (vihreä korkki) tai verikaasuruisku.
1 ml (0.2 ml) plasmaa.
Näyte säilyy 3 vrk:tta jääkaapissa, pakastettuna kuukausia.
Voidaan lähettää huoneenlämpöisenä, jos perillä vuorokauden kuluessa, muutoin kylmälähetys.
Kaikki: 96 - 111 mmol/l
Plasman kloridipitoisuuden arvioinnista on hyötyä tavallisimmin metabolisten asidoosien ja alkaloosien arvioinnissa. Munuaiset säätelevät kloridierityksen avulla happoemästasetta. Suhteettoman suuri kloridin menetys virtsaan johtaa plasman SID:n suurenemiseen ja metaboliseen alkaloosin.
Suurentuneita plasman kloridipitoisuuksia tavataan metabolisissa asidooseissa (plasman matala SID), dehydraatiossa, liiallisen NaCl-saannin yhteydessä, akuuteissa munuaisvaurioissa ja endokriinisissä häiriöissä.
Alentuneita pitoisuuksia tavataan lisääntyneen menetyksen seurauksena esim. oksentelun tai nenä-maha-letkun aiheuttamana, metabolisessa alkaloosissa, bromidimyrkytyksessä, diureettilääkityksen yhteydessä ja joissakin munuaisten tubulusvaurioissa sekä synnynnäisessä kloridiripulissa.
Ammattilaisneuvonta Pohjanmaa 041 7314 786
*2.12.2020 Viitearvopäivitys.