Tarkistettu

6.10.2010

Tekopaikka

Vaasan KS/Eritelaboratorio/(06) 2132526.

Yleistä

Osmolaliteetti tarkoittaa liuenneiden partikkelien lukumäärää liuotinkilossa. Hypotalamuksessa olevat osmoreseptorit, antidiureettinen hormoni (ADH) ja munuaisten toiminta säätelevät osmolaliteettia.

Indikaatiot

Diabetes insipiduksen ja hyponatremian diagnostiikka.

Menetelmä

Osmometri (OsmoStat), joka mittaa jäätymispisteen alenemaa.

Tekotiheys

Arkisin (ma-pe).

Tulos valmiina

Saman päivän aikana.

Näyteastia

10 ml muoviputki ilman säilöntäainetta.

Näyte (minimi)

10 ml kertavirtsaa.

Ohje laboratoriolle

Näyte sentrifugoidaan ennen mittausta.

Näytteen säilytys

Näyteputket on aina varustettava tulpilla. Näyte säilyy 2 vrk +5 °C, ei saa pakastaa.

Aluenäytteenotto

Voidaan lähettää huoneenlämpöisenä, mikäli perillä saman päivän aikana.

Viitearvot

Aikuiset:

Tulkinta

Matala U-Osmol johtuu tubulussolujen heikentyneestä kyvystä konsentroida virtsaa. Tätä esiintyy mm. kroonisessa pyelonefriitissä, hypokalsemiassa ja hypogammaglobulinemiassa sekä joissakin periytyvissä taudeissa. Myös munuaisvaurio ja alentunut nefronien lukumäärä laskee virtsan osmolaliteettia. Jos kokoojaputkien konsentrointikyky on alentunut, tulee virtsa iso-osmolaariseksi plasman kanssa. Seerumin osmolaliteetti 2443 S -Osmol kannattaakin mitata samanaikaisesti virtsan osmolaliteetin kanssa. Normaalisti U -Osmol/S -Osmol suhde on 1.0 - 3.0. Akuutissa dysfunktiossa ja kroonisessa munuaisten vajaatoiminnassa se on alle 1.2. Osmoottisessa polyuriassa suhde on yli 1, ja vesipolyuriassa ja diabetes insipiduksessa alle 1.

Yhteyshenkilöt

Kemisti Jukka Salminen p. (06) 213 2529