Vaasa, laboratorio-ohjekirja

Tarkistettu

29.6.2021

Tekopaikka

Vaasan KS/Eritelaboratorio/(06) 2132526.

Yleistä

Osmolaliteetti tarkoittaa liuenneiden partikkelien lukumäärää liuotin kilossa. Hypotalamuksessa olevat osmoreseptorit, antidiureettinen hormoni (ADH) ja munuaisten toiminta säätelevät osmolaliteettia.

Indikaatiot

Diabetes insipiduksen ja hyponatremian diagnostiikka.

Menetelmä

Osmometri OSMO 1, joka mittaa jäätymispisteen alenemaa.

Tekotiheys

Päivystystutkimus.

Tulos valmiina

Saman päivän aikana.

Näyteastia

10 ml muoviputki ilman säilöntäainetta.

Näyte (minimi)

10 ml kertavirtsaa.

Ohje laboratoriolle

Näyte hyvin sekoitettua virtsaa, joka mitataan huoneenlämpöisenä.

Näytteen säilytys

Näyteputket on aina varustettava tulpilla. Näyte säilyy 1 vrk:n +5 °C ja pakastettuna noin viikon.

Aluenäytteenotto

Voidaan lähettää huoneenlämpöisenä, mikäli perillä saman päivän aikana. Muuten näyte tulee pakastaa.

Viitearvot

Aikuiset:

(yli 15 v)

600-1200 mosm/kg H2O

Lapset:

alle 2 v	50-600 mosm/kg H2O
2-15 v	50-1200 mosm/kg H2O

Tulkinta

Matala U-Osmol johtuu tubulussolujen heikentyneestä kyvystä konsentroida virtsaa. Tätä esiintyy mm. kroonisessa pyelonefriitissä, hypokalsemiassa ja hypogammaglobulinemiassa sekä joissakin periytyvissä taudeissa. Myös munuaisvaurio ja alentunut nefronien lukumäärä laskee virtsan osmolaliteettia. Jos kokoojaputkien konsentrointikyky on alentunut, tulee virtsa iso-osmolaariseksi plasman kanssa. Seerumin osmolaliteetti 2443 S -Osmol kannattaakin mitata samanaikaisesti virtsan osmolaliteetin kanssa. Normaalisti U -Osmol/S -Osmol suhde on 1.0 - 3.0. Akuutissa dysfunktiossa ja kroonisessa munuaisten vajaatoiminnassa se on alle 1.2. Osmoottisessa polyuriassa suhde on yli 1, ja vesipolyuriassa ja diabetes insipiduksessa alle 1.

Yhteyshenkilöt

Sairaalakemisti Anne Hänninen, puh. 041 7306712.

Muutokset

*29.6.2021 Näytteen tekotiheys, säilytys ja lähetys muuttuvat. Laite uudistettu.