dU-Sinkki (2637 dU-Zn )

Tarkistettu

2.1.2025

Analysoiva laboratorio

Yleistä

Sinkki on elimistölle välttämätön hivenaine, joka esiintyy monen entsyymin rakenneosana. Sinkkiä tarvitaan myös haavojen parantumiseen. Elimistön suurimmat kudospitoisuudet ovat ihossa, eturauhasessa ja silmän verkkokalvossa; määrällisesti eniten sinkkiä on kuitenkin lihaksissa ja luustossa. Kudosten sinkki on sitoutunut metalloproteiineihin eikä sitä voi ottaa käyttöön puutostiloissa. Verenkierrossa sinkki on sitoutuneena albumiiniin tai alfa2-makroglobuliiniin. Sinkin poistuminen elimistöstä tapahtuu pääasiassa suoliston kautta.

Indikaatiot

Sinkin puutoksen diagnostiikka ja saannin arviointi. Ihottuman, aliravitsemuksen, kasvuhäiriöiden ja haavojen hitaan paranemisen etiologinen selvittely.

Työperäisen sinkkialtistuksen seurantaan on suositeltavaa käyttää virtsan sinkkimääritystä.

Potilasohje

Yleinen vuorokausivirtsan keräysohjeistus Vuorokausivirtsan keräys. Keräyksen aikana keräysastia säilytettävä jääkaappilämpötilassa.

Menetelmä

Atomiabsorptiospektrofotometria.

Tulos valmiina

Sopimuksen mukaan.

Näyteastia

2.5 l keräysastia, saa laboratoriosta.

Näytteenotto

Keräysastia pidetään kylmässä koko keräyksen ajan. Keräysastiaan ei lisätä säilöntäaineita. Keräyksen jälkeen astia toimitetaan laboratorioon.

Näyte (minimi)

5 ml vuorokausivirtsaa, ks. Ohje laboratoriolle.

Ohje laboratoriolle

Näyte on hyvin herkkä kontaminoitumaan. Käytettävä Latex-käsineitä kyseisiä näytteitä käsiteltäessä. Kaikki käytettävät välineet tulisi olla happopestyjä.

Vuorokausivirtsan tilavuus mitataan punnitsemalla ja merkitään tutkimustarraan. Koko näyte sekoitetaan ja 5 ml kaadetaan (ei pipetoida) tehdaspuhdtaaseen PP-muoviputkeen.

Näytteen säilytys

+5 °C enintään 1 viikko.

Näytteen lähetys

Huoneenlämpöisenä.

Viitearvot

2.3 – 12.2 µmol/vrk

Lisätietoja

Ammattilaisneuvonta Pohjanmaa 041 7314 786