Vaasa, laboratorio-ohjekirja

S -Varicella-Zoster virus, vasta-aineet (2923 S -VZVAb )

Se även / Ks. myös: Ohjekirjan etusivu | Aakkosellinen luettelo | Aiheenmukainen lista | Päivitykset | Tiedotteet

Tarkistettu

26.11.2020

Tekopaikka

Fimlab Laboratoriot Oy/Tampereen toimipiste, Immunologia, puh. 03 311 76568

Yleistä

Varicella zoster -viruksen (VZV) aiheuttama verirokko on hyvin yleinen ja herkästi tarttuva tauti. Vesirokko sairastetaan yleensä lapsena, pääsääntöisesti ennen kouluikää, jolloin tauti on yleensä lievä. Taudin vakavuusaste nousee iän myötä. Aikuisväestössä sairastamattomia on muutaman prosentin verran. Tauti alkaa yleensä yleisoireilla, joita seuraa 1-2 päivän kuluttua rakkulainen ihottuma. Paranemisen jälkeen kehittyy immuniteetti. Harvinaisena taudinmuotona VZV voi aiheuttaa meningiitin/enkefaliitin. Raskauden aikana primaari-infektio voi tarttua myös äidistä sikiöön. Primaari-infektion jälkeen virus jää pysyvästi elimistöön, ja joissain tilanteissa se voi aktivoitua uudelleen lähinnä vyöruusuna. Vesirokkoon on olemassa tehokas rokote. Rokotuksen jälkeen (6 vk) immuniteetti (IgG positiivinen) voidaan osoittaa yli 90% rokotetuista.

Indikaatiot

Menetelmä soveltuu ensisijaisesti tuoreen primaarin vesirokon laboratoriodignostiikkaan ja VZV-immuniteetin osoittamiseen infektion tai rokottamisen jälkeen. Reaktivaatiotilanteessa (esim. vyöruusu) tulos on monesti vaikeatulkintainen, ja tälläisissa tilanteissa VZV nukleiinihapon osoitustesti (-VZVNhO) esimerkiksi rakkulanesteestä on ensisijainen tutkimus. Niin ikään keskushermoston infektioepäilyssä (meningiitti/enkefaliitti) vasta-aineiden lisäksi VZV nukleiinihapon osoitustesti (-VZVNhO) kuuluu ensisijaisiin tutkimuksiin.

Esivalmistelut

Likvor-näytteille tutkimuspyyntö 3632 Li-VZVAb.

Menetelmä

Entsyymi-immunologinen määritys IgG- ja IgM -luokan vasta-aineille.

Tulos valmiina

Arkipäivisin 3 vrk:n kuluessa näytteen saapumisesta.

Häiriötekijät

IgM:ssä ristireaktiivisuus muiden Herpes-ryhmän virusten (mm. HSV, EBV) vasta-aineiden kanssa on mahdollista. IgG-menetelmää ei ole erikseen testattu rokotevasteiden mittaamiseen. Vaikka näytteen hemolyyttisyydellä, lipeemisyydellä, korkealla bilirubiinipitoisuudella tai toistetuilla sulatussykleillä ei ole todettu olevan vaikutusta testituloksiin, tälläisistä näytteistä ei suositella määrityksiä tehtäväksi.

Näyteastia

Seerumigeeliputki 5/4 ml.

Näyte (minimi)

1 ml seerumia (akkreditoitu tutkimus).

Ohje laboratoriolle

Seerumi tulee erotella näytteenottopäivänä.

Näytteen säilytys

Seeruminäytteet säilyvät 4 vrk jääkaappilämpötilassa. Pidempiakainen säilytys pakastettuna.

Näytteen lähetys

Ma - pe huoneenlämmössä. Pakastettu näyte pakastettuna.

Tulkinta

IgG vasta-aineista vastataan kvantitatiivinen tulos (alle 150 mIU/mL=negatiivinen; ≥150 mIU/mL=positiivinen), IgM:ssä kvalitatiivinen tulos (pos, pos/neg, neg). Tulkinnassa käytetään valmistajan ilmoittamia viitearvoja. Vastaukseen liitetään tarvittaessa lausunto.

Primaari-infektiossa voidaan yksittäisessä seeruminäytteessä todeta positiivinen IgM ja myöhemmästä parinäytteestä IgG-serokonversio/IgG-tason nousu. Reaktivaatiotilanteessa voidaan todeta IgG-vasta-ainetason nousu parinäytteissä, mutta vaste on monesti vaihteleva. Reinfektiotilanteessa tuleekin ottaa ensisijaisesti VZV nukleiinihapon osoitusnäyte esimerkiksi rakkulanesteestä. VZV-rokotteen jälkeen positiivinen IgG-taso viittaa suojaavaan immuniteettiin. Likvor-näytteissä positiivinen tulos voi viitata intratekaaliseen vasta-ainetuotantoon (erityisesti IgM, matala IgG voi olla peräisin myös seerumista), mutta tulosta arvoidaan aina suhteessa samanaikaisesti otettuun seeruminäytteeseen.

Yhteyshenkilöt

Fimlab Vaasa: sairaalamikrobiologi Roosa Jämsén p. 041 730 3503, ylilääkäri Suvi-Sirkku Kaukoranta p. 041 730 3918.

Muutokset

*20.1.2017 Näytteenottoputken muutos.
*18.9.2020 Viitearvomuutos
*26.11.2020 Tekopaikka- ja viitearvomuutos