Vaasa, laboratorio-ohjekirjaVaasa, laboratorio-ohjekirjaSe även / Ks. myös: Ohjekirjan etusivu | Aakkosellinen luettelo | Aiheenmukainen lista | Päivitykset |Tiedotteet
7.4.2016
TYKS Laboratoriotoimialue/mikrobiologia: (02) 313 9163, vastauskyselyt (02) 313 9164.
Vasta-ainepitoisuuden (IgG ja IgM) nousu tapahtuu säännönmukaisesti vihurirokossa, mutta osalla potilaista se on todettavissa vasta 4-5 vrk:n kuluttua ihottuman puhkeamisesta. Negatiivinen löydös taudin varhaisessa vaiheessa ei siten sulje pois tuoreen infektion mahdollisuutta, vaan etenkin raskaana olevilla tulos on syytä varmistaa uudella seeruminäytteellä. Jos viikon sisällä tartuntamahdollisuudesta otetussa näytteessä todetaan vasta-aineita, tulkitaan nämä varmuudella aikaisemmasta taudista peräisin oleviksi, eli potilas on ollut tartuntahetkellä immuuni. Reinfektioissa todetaan vain harvoin IgM-vasteita, sen sijaan IgG-vaste säännönmukaisesti.
Entsyymi-immunologinen määritys (EIA)
1-2 viikon kuluessa.
4 ml seerumigeeliputki.
0,5 - 1 ml seerumia.
7 vrk jääkaapissa +5 °C, pitempiaikainen -20 °C.
Ma-pe huoneenlämmössä.
Negatiivinen
Positiivinen IgG-vasta-ainelöydös osoittaa testattavan joskus sairastaneen vihurirokkoinfektion (rubella) tai saaneen vihurirokkorokotuksen. Väestöstä noin 95 %:lla on vasta-aineita, ja MPR-rokotuksella vasta-aineprevalenssi pyritään säilyttämään. Vasta-ainetason yli 20 yksikköä merkitsee immuniteettia. IgM-vasta-ainelöydös on normaalisti negatiivinen. Merkitsevä (yli 3-kertainen yksikkökasvu) IgG-vasta-ainetason nousu tai positiivinen IgM-vasta-ainelöydös ovat osoituksena tuoreesta vihurirokosta (tai MPR-rokotuksesta). IgM-luokan reumafaktori yhdessä IgG-luokan vihurirokkovirus vasta-aineiden kanssa voi saada aikaan väärän positiivisen IgM-vasta-ainereaktion. Tarvittaessa reumafaktori testataan ja seerumi absorboidaan.
Ammattilaisneuvonta Pohjanmaa 041 7314 786
*7.4.2016 Näyteputken muutos