Vaasa, laboratorio-ohjekirja

Tarkistettu

30.11.2020

Analysoiva laboratorio

Fimlab Vaasa/Kemian laboratorio/(06) 213 2520, Pietarsaaren sairaalan laboratorio/(06) 786 2260, Selkämeren sairaalan laboratorio/(06) 213 2796.

Yleistä

Sisältää seuraavat osatutkimukset:

• aB-pH

• aB-pCO2

• aB-pO2

• aB-aHCO3

• aB-BE

• aB-Temp

• aB-HbO2Sat

• aB-O2-Sis*

• aB-Hb

*Happisisällön yksikkö muuttunut 30.11.2020ml/l → Vol-%. Yksikkömuunnos: 1 ml/l = 10 Vol-%..

Indikaatiot

Potilaan hapetuksen ja happo-emästasapainon häiriöiden diagnostiikka ja niiden seuraaminen.

Esivalmistelut

Potilaan lämpötila on ilmoitettava tarrassa, muussa tapauksessa mittauksessa käytetään lämpötilaa 37 °C.

Kun halutaan laskea arteria- ja sekoittuneen venaveren happisisältöero (AV-Diff), tulee samanaikaisesti tilata 3649 vB-VeKaas. AV-Diff kuvaa kudosten kykyä ottaa happea verestä.

Näyte voidaan ottaa vain Tekopaikka-kohdassa mainituissa laboratorioissa, koska näyte ei säily.

Menetelmä

Spesifiset elektrodit	pH, pCO2 ja pO2
Spektrofotometria	HbO2Sat, O2-Sis ja tHB
Laskennallinen	BE ja aHCO3

Tekotiheys

Päivittäin. Päivystystutkimus Vaasassa ja Pietarsaaressa.

Tulos valmiina

15 min kuluessa näytteen saapumisesta laboratorioon.

Näyteastia

Radiometer safePICO itsetäyttyvä, ks. käyttöohje.

Näytteenotto

Näytteestä poistetaan heti ilma, suljetaan ilmatiiviisti ja sekoitetaan hyvin. Toimitetaan laboratorioon välittömästi. Mikäli mittausta ei voida suorittaa 15 min kuluessa näytteenotosta, on näyte jäähdytettävä heti näytteenoton jälkeen.

Näyte (minimi)

1.0 (0.5) ml arteriaverta (kanyylista).

Näytteen säilytys

Säilyy 15-20 min +20 °C, heti jäähdytettynä vähintään 1 h +5 °C.

Aluenäytteenotto

Ei sovellu alueelliseen näytteenottoon.

Viitearvot

aB-pH	7.35 - 7.45
aB-pCO2	4.5 - 6.0 kPa
aB-PO2	12.0 - 14.0 kPa
· 18-30 v	11.0 - 14.0 kPa
· 31-50 v	10.3 - 13.0 kPa
· 51-60 v	9.7 - 12.7 kPa
· 61-70 v	9.3 - 12.3 kPa
· 71-80 v	8.8 - 11.9 kPa
· yli 80 v	8.3 - 11.4 kPa
aB-BE	-2.5 - +2.5 mmol/l
aB-aHCO3	21 - 28 mmol/l
aB-HbO2Sat	≥ 95 %
aB-O2 sis	naiset: 158-199 ml/l miehet: 188-223 ml/l

Tulkinta

Respiratorinen asidoosi syntyy hengityksen kaasunvaihdon ollessa normaalia vähäisempää. Tällöin elimistöön kertyy hiilidioksidia ja pH laskee. Respiratorinen alkaloosi syntyy puolestaan, kun keuhkojen kaasunvaihto on kiihtynyt, hiilidioksidiosapaine vähenee ja pH nousee. Kun elimistöön kertyy happoja niin että pH laskee, puhutaan metabolisesta asidoosista. Kun emästä on ylimäärin on kyseessä metabolinen alkaloosi.

Munuaiset erittävät aineenvaihdunnan ja ravinnon yhteydessä elimistöön kertyneet hapot virtsaan, jonka pH laskee. Munuaiset pyrkivät korjaamaan respiratorista muutosta, joskin hitaasti. Hengityskeskus taas pyrkii korjaamaan metabolista häiriötä vaikuttamalla kaasujenvaihtoon.

Happo-emästaseen tutkimukset eivät kompensoituneessa asidoosissa tai alkaloosissa pysty osoittamaan tasapainon syytä, vaan se ilmenee potilaan kliinisestä tutkimuksesta. Respiratorisessa asidoosissa veren pH-arvo on alentunut ja pCO2-arvo on kohonnut. Jos munuaiset kompensoivat tilannetta, on emästase enemmän positiivinen ja standardibikarbonaatti on kohonnut. Respiratorisessa alkaloosissa pH on noussut, pCO2 alentunut ja emäsylimäärä usein kompensatorisesti alentunut. Metabolisessa asidoosissa pH laskee, emäsylimäärä on negatiivinen ja pCO2 kompensaatiossa alentunut. Metabolisessa alkaloosissa pH nousee, emäsylimäärä on positiivinen (bikarbonaattipitoisuus on koholla) ja kompensoidussa pCO2 on noussut.

Häiriö	Primaari muutos	pH-Muutos	Kompensaatio
Respiratorinen asidoosi	pCO2 nousu	lasku	HCO3- nousu
Respiratorinen alkaloosi	pCO2 lasku	nousu	HCO3- lasku
Metabolinen asidoosi	HCO3- lasku	lasku	pCO2 lasku
Metabolinen alkaloosi	HCO3- nousu	nousu	pCO2 nousu

Respiratorinen asidoosi on hypoventilaation seuraus (keskushermoston traumat, CNS-lääkitys tai aivoverenkierron häiriöt, neuromuskulatoriset syyt, thorax-alueen vamma, akuutti tai krooninen obstruktiivinen keuhkosairaus, koneellisen ventilaattorin vika, sydänpysäys).

Respiratorinen alkaloosi on hyperventilaation seuraus (keskushermoston taudit, ahdistustilat, hypertyreoosi, raskaus, sydäninsuffisienssi, keuhkoembolia, pneumonia, hengitystä stimuloiva lääkitys, kuume, toksemiat, maksataudit, joihin liitty hyperammonemia).

Metabolisen asidoosin syyt, joihin liittyy "anion gap:in" kohoaminen (munuaisen toiminnan vajaus, ketoasidoosi, laktaattiasidoosi, salisylaatti-, metanoli- ja etyleeniglykolimyrkytykset, synnynnäiset aineenvaihduntasairaudet) ja syyt, joissa "anion gap" on normaali (renaalinen tubulaarinen asidoosi, ripuli, hypocapnian hoito, karbonaattianhydraasin estäjät, lievä munuaisen toiminnanvajaus).

Metabolisen alkaloosin syitä ovat mm. oksentelu, ripuli, eräät diureetit, Cushingin, Batterin ja Connin syndroomat, pitkäaikaisen ravinnonpuutteen nopea korjaus, bikarbonaatti-infuusiot, nenä-maha-letkuimu, paksunsuolen villöösi adenooma, runsas alkalisten aineiden nauttiminen.

Happiosapaineen (aB-pO2)ja veren happikyllästeisyyden (aB-HbO2Sat) välinen riippuvuus

·	aB-pO2	aB-HbO2Sat(%)
Normaalitaso	≥ 10.7	≥ 95
Hypoksemia	alle 10.7	alle 95
Lievä hypoksemia	8-10.5	90-94

Hiilidioksidiosapaineen (aB-pCO2) ja happamuusasteen (aB-pH) välinen normaali riippuvuus aikuisilla

·	aB-pCO2 (kPa)	pH	aB-aHCO3 (mmol/l)
·	10.6	7.2	28
·	8	7.3	26
Normaalitaso	5.3	7.4	24
·	4	7.5	22
·	2.7	7.6	20

Viite: BMJ 1998, 317:1213-6.

Lisätietoja

Ammattilaisneuvonta Pohjanmaa 041 7314 786

Muutokset

*30.11.2020 Muutoksia osatutkimuksissa.