Tarkistettu

01.01.2015

Tekopaikka

TYKS Laboratoriotoimialue/päivystys- ja automaatiolaboratorio/(02) 313 1930.

Yleistä

Valproaatti (dipropyyliasetaatti) imeytyy täydellisesti ruoansulatuskanavasta. Se sitoutuu 90 %:sti plasman proteiineihin. Pienetkin muutokset proteiineihin sitoutumisessa aiheuttavat merkittäviä muutoksia valproaatin seerumipitoisuuksissa. Vapaitten rasvahappojen pitoisuuden suureneminen (esim.paastossa) ja mm. salisylaatit lisäävät tällä mekanismilla valproaattipitoisuuksia. Samoin raskaudessa vapaan valproaatin osuus kasvaa albumiinipitoisuuden laskiessa.

Valproaatin metabolia on hyvin monimutkainen. Vain n. 5 % erittyy muuttumattomana munuaisten kautta. Osa metaboliiteista erittyy munuaisista ketohappoina. Nämä voivat aiheuttaa virheitä virtsan ketoaineiden määrityksessä ja tulkintavaikeuksia virtsan orgaanisten happojen määrityksessä.

Indikaatiot

Valproaattihoidon seuranta

Esivalmistelut

Näyte otetaan ennen seuraavaa lääkeannosta.

Menetelmä

Entsymaattinen immunomääritys.

Tekotiheys

Päivittäin.

Tulos valmiina

Kahden työpäivän kuluessa.

Näyteastia

5 ml seerumiputki, punainen korkki. Ei geeliputki.

Näyte (minimi)

1 ml (0.7) ml seerumia.

Näytteen säilytys

Säilyy viikonlopun yli jääkaapissa, pitempiaikainen säilytys pakastettuna.

Näytteen lähetys

Ma-to kylmälähetys. Kiireellisistä näytteistä sovittava tekolaboratorion kanssa.

Viitearvot

Kaikki 350 - 700 µmol/l

Tulkinta

Valproaatin huippupitoisuus seerumissa saavutetaan kaksi tuntia lääkkeenoton jälkeen. Valproaatti sitoutuu noin 90-prosenttisesti plasman proteiineihin, sitoutumisaste pienenee mm. salisylaattihoidon yhteydessä ja munuaisten toiminnanvajauksessa. Eliminaatio tapahtuu metaboloitumalla maksassa inaktiiveiksi metaboliiteiksi, jotka erittyvät virtsaan. Osa metaboliiteista erittyy virtsaan ketohappoina voiden näin aiheuttaa väärän positiivisen tuloksen virtsan ketoaineita tutkittaessa. Eliminaation puoliintumisaika aikuisilla on 9 - 21 ja lapsilla 4 - 14 tuntia. Fenobarbitaali, fenytoiini ja karbamatsepiini nopeuttavat valproaatin metaboloitumista. Valproaattihoidon aloittamisen jälkeen hoitotasapaino saavutetaan aikuisilla 30 - 85 ja lapsilla 30 - 75 tunnin kuluttua. Suurina annoksina valproaatti voi aiheuttaa uneliaisuutta, sekavuutta ja tajunnan tason laskua, harvinaisina oireina on kuvattu kouristuksia, hypotonia, hengityspysähdys ja hypokalsemia. Toksisuuden ja pitoisuuden välinen yhteys on epäselvä.

Pitkäaikaishoidossa riski maksa-, keskushermosto- ja hematologisiin sivuvaikutuksiin kasvaa pitoisuuden ylittäessä 700 µmol/l.

Yhteyshenkilöt

Kemisti Jukka Salminen p. (06) 213 2529