Vaasan keskussairaala, laboratorio-ohjekirja

Se även / Ks. myös: Ohjekirjan etusivu | Aakkosellinen luettelo | Aiheenmukainen lista | Päivitykset | Tiedotteet

P -Antifactori X-aktiivisuus (hepar. estovaik. aktivoituneeseen hyyt.tekijä X) (3828 P -AntiFXa )

Tarkistettu

31.3.2020

6.3.2020

Tekopaikka

Vaasan KS/Hematologian laboratorio/(06) 213 2517

Yleistä

Tutkimusta käytetään LMW-hepariinihoidon seurantaan erikoistapauksissa, milloin annosvaste on huonosti ennustettavissa munuaisinsuffisienssi, vuototaipumus, raskaus, dialyysi tai antitromboottisessa yhdistelmähoidossa).

LMW-hepariini -nimi tulee nimestä "low molecular weight heparine". Se tunnetaan myös nimillä "pienimolekyylinen hepariini" tai "fraktioitu hepariini". Lääkeainetta on olemassa eri muotoja, joista daltepariinin (Fragmin) ja enoksapariinin (Klexane) seurantaan voidaan ko. menetelmää käyttää. Muiden LMW-hepariinityyppien ollessa kyseessä on syytä ottaa yhteyttä laboratorioon.

Menetelmässä mitataan lääkeaineen kykyä inaktivoida aktivoitunut hyytymistekijä X. Antikoagulantti ja plasmassa oleva antitrombiini III inaktivoivat osan reaktioseokseen lisätystä aktiivisesta hyytymistekijä X:stä. Jäljelle jäävä Xa-aktiivisuus mitataan käyttäen kromogeenista substraattia. Mittaustulos riippuu osittain siis myös potilaan antitrombiinitasosta niin, että laskeva ATIII -taso laskee AntiFX-tulosta.

Indikaatiot

LMW-hepariinihoidon (Fragmin, Klexane) kontrollointi erityistapauksissa.

Esivalmistelut

Ennen näytteeonottoa otetaan poishetettävä hukkaputki, joka on 1.8 ml sitraattiputki.

Menetelmä

Kromogeeninen fotometrinen menetelmä. Reagenssina Innovance Heparin Reagent.

Tekotiheys

Päivittäin. Päivystystutkimus.

Tulos valmiina

Saman päivän aikana.

Näyteastia

HUKKAPUTKI:Ennen näytteeonottoa otetaan poishetettävä hukkaputki, joka on 1-8 ml sitraattiputki.

Aikuiset: 1.8 ml verta sitraattiputkeen, jossa on 0.3 ml 3.2 % Na-sitraattia. (vaaleansininen korkki). Tutkimukseen riittää 0.5 ml sitraattiplasmaa.

Lapset: Mikroputki 0.5 ml laskimoverta putkeen, jossa on 3.2% Na-sitraattiliuos. Mikroputki on Vacutest Kima. Huom! Yksi putki riittää vain yhteen tutkimukseen.

Näytteenotto

Näyte otetaan lyhyen staasipidon jälkeen ja se pitää saada ensi yrittämällä. Näytettä ei saa ottaa ensimmäisenä putkena. Avotekniikalla otettaessa on ehdotonta, että näyte otetaan putken merkkiviivaan saakka.

Näytteen säilytys

Kokoverinäyte säilyy 8 tuntia huoneenlämmössä, erotettu plasma 2 vuorokautta huoneenlämmössä. Alkuperäisessä putkessa tilavuus saa poiketa optimista +/- 10%. Plasma erotellaan sentrifugoimalla 2500 x g 10 min. Näytettä ei saa säilyttää jääkaappilämpötilassa, +2 - +8 °C:ssa. Pakastettuna näyte säilyy noin kuukauden. Pakastettu näyte sulatetaan ennen analysointia 37 ºC:ssa.

Näytteen lähetys

Lähetys huoneenlämpöisenä. Jos näytettä ei voida toimittaa määritettäväksi 8 tunnin sisällä, näyte on sentrifugoitava (10 min 2500 g), plasma eroteltava muoviputkeen ja lähetettävä pakastettuna. Sentrifugointi tulee tehdä tunnin sisällä näytteenotosta. Plasma säilyy 2 vrk huoneenlämmössä ja 1 kk - 20°C:ssa. Tuoreesta näytteestä voidaan tehdä muitakin hyytymistutkimuksia. Näyte ei saa sulaa matkalla.

Viitearvot

Löytyvät tulkinnasta.

Tulkinta

Näytteenoton oikea ajoitus on tärkeää. Annosta ei säädetä näiden pitoisuuksien mukaan, paitsi jos potilaalla on esim. graavi munuaisten vajaatoiminta ja suuri tukosriski (esim. raskaus, sydämen tekoläppä).

Huippupitoisuus saavutetaan 3-4 tuntia pistoksesta: Käytettäessä tukoksen hoitoannosta 1 mg/kg (100 IU/kg) enoksapariinin tai 100 IU/kg daltepariinin (sc) kahdesti vuorokaudessa vaste on tavallisesti n. 0.6-1.0 anti-FXa U/ml.

Noin 10-12 tuntia lääkkeen annosta eli 2-pistoshoidossa hieman ennen seuraavaa pistosta, hoitoannoksen vasteet ovat yleensä 0.2-0.5 anti-FXa U/ml, jos hemostaasin muut osatekijät ovat kunnossa eikä ole perussairauksia (esim. maksakirroosi), jotka heikentävät veren hyytymistä.

AntiFXa tason ylittäessä 0.7 IU/ml, lääkepitoisuus voi altistaa verenvuotokomplikaatioille, erityisesti munuaisten vajaatoiminnassa.

Tromboosiprofylaksiassa annoksella 2500 U x 2 plasmapitoisuuden mittauksesta ei ole hyötyä.

Pienimolekyylisten hepariinien (LMWH) käyttö ei yleensä vaadi laboratorioseurantaa. Ko. tutkimuksella voidaan tehdä hepariinin tai hepariinin kaltaisten antikoagulanttien aiheuttaman hyytymistekijä X:n aktiivisuuden estovaikutuksen seurantaa erityistilanteissa. Pitoisuusmääritykset ovat aiheellisia lapsipotilailla sekä suurentuneen vuotovaaran, maksan ja munuaisten vajaatoiminnan sekä raskauden yhteydessä. Tutkimuksesta on hyötyä arvioitaessa huomattavan obeesien tai pienipainoisten potilaiden hepariiniannosta. Myös trombolyysihoidon jälkeen sekä antitromboottisen kombinaatiolääkityksen yhteydessä ajoittainen AntiFXa-määritys on tarpeen vuotoriskin arvioimiseksi. Pitoisuuksia seurataan myös dialyysin ja plasmanvaihtojen yhteydessä. Munuaisten vajaatoiminnassa jopa profylaksiannos voi kumuloitua.

Hepariinien biologinen aktiivisuus riippuu potilaan antitrombiinitasosta. Käytetyssä laboratoriomenetelmässä ei tehdä antitrombiinilisäystä, joten potilaan selvä antitrombiinin vajaus vaikuttanee antiFXa-määrityksen tulostasoon. Vaikeissa akuutin faasin reaktioissa antiFXa-tasot voivat jäädä tavallista matalammiksi. Pienimolekyläärisen hepariinin vaikutus perustuu osittain yhteisvaikutukseen potilaan plasmassa olevan antitrombiini III:n (AT3) kanssa. Mikäli P -AntiFXa-tulos on yllättävän matala, suositellaan potilaan P-AT3:n määrittämistä. Vain hyvin matalilla AT3-pitoisuuksilla (alle 30%) on vaikutusta P -AntiFXa-tulokseen.

Yhteyshenkilöt

Kemisti Jukka Salminen p. (06) 213 2529

Muutokset

*31.3.2020 Analyysilaitteet ja reagenssit muuttuvat.
*6.3.2020 Poistettu lisäaineeton hukkaputki.
*8.3.2019 Näytteen säilytystä tarkennettu.