Vaasa, laboratorio-ohjekirja

Tarkistettu

13.04.2010

Tekopaikka

Vaasan KS/Kemian laboratorio/(06) 2132519

Yleistä

Plasmassa kalsiumia on monessa eri muodossa, noin 40 % on reversiibelisti sitoutunut proteiineihin, lähinnä albumiiniin, noin puolet on vapaana (=ionisoituneena) ja noin 10 % komplekseina Vapaasta kalsiumista on biologisesti aktiivista noin kolmasosa. Plasman kalsiumpitoisuutta säätelevät parathormoni, kalsitoniini ja D-vitamiini vaikuttamalla luustoon, imeytymiseen suolistosta ja reabsorptioon munuaisista. Ionisoitunut kalsium vaikuttaa voimakkaasti hermo-, lihas- ja rauhassolujen ärtyvyyteen ja sillä on keskeinen sija veren hyytymisessä ja fibrinolyysissä. Ionisoitunut kalsium on totaalikalsiumia parempi tutkimus etenkin munuais- ja pankreatiittipotilailla sekä keskosilla. Katso 3673 fP-Ca-Ion

Indikaatiot

Lisäkilpirauhastoiminnan ja luustosairauksien tutkiminen, tetania. Täydentävä tutkimus munuaisinsuffisienssissa, malabsorptioissa, myoloomassa ja akuutissa haimatulehduksessa.

Potilasohje

Paasto 12 tuntia (yli yön), jos halutaan poistaa ravitsemuksen satunnainen vaikutus kalsiumpitoisuuteen.

Menetelmä

Fotometria.

Tekotiheys

Päivittäin. Päivystystutkimus.

Tulos valmiina

Tekopäivän aikana, kiireelliset 2-3 tunnin kuluessa näytteen saapumisesta laboratorioon.

Häiriötekijät

Hemolyysi ja lipemia. EDTA-, sitraatti- ja oksalaattiputkia ei saa käyttää.

Näyteastia

Li-hepariiniputki (vihreä korkki).

Näyte (minimi)

1 ml (0.5 ml) Li-hepariini paastoplasmaa tai paastoseerumia.

Näytteen säilytys

Erotettu plasmanäyte säilyy 6 tuntia huoneenlämmössä, jääkaapissa viikon ja pakasteena pidempään.

Aluenäytteenotto

Erotettu näyte lähetetään huoneenlämpöisenä, mikäli perillä saman vuorokauden aikana, muutoin kylmälähetys.

Viitearvot

Aikuiset (17 v -): 2.15 - 2.51 mmol/l

Päätösraja kohonneelle arvolle voi olla viitevälin ylärajaa korkeampi n. 2.65 mmol/l.

Lapset:

alle 6 v	2.15 - 2.70 mmol/l
6 v - 10 v	2.05 - 2.70 mmol/l
11 v - 16 v	2.15 - 2.70 mmol/l

Tulkinta

Plasman kalsiumpitoisuus tulee suhteuttaa samanaikaiseen albumiinipitoisuuteen ja tarvittaessa happo-emästasapainoon, koska elimistö pyrkii vakioimaan ionisoituneen kalsiumin pitoisuutta.

Hyperkalsemiaa tavataan primaarisessa ja tertiaarisessa hyperparatyreoosissa, A- ja D-vitamiinien liika-annostuksessa, Pagetin taudissa, maligniteeteissa, myeloomassa ja lievempänä hypertyreoosissa, sarkoidoosissa, immobilisaatiossa (vuodepotilaat) ja munuaisinsuffisienssissa. Lääkkeistä tiatsididiureetit ja liikahappoisuuslääkkeet (antasidit) voivat nostaa seerumin kalsiumia.

Hypokalsemiaa esiintyy hypoparatyreoosissa, pseudohypoparatyreoosissa, D-vitamiinipuutteessa, rabdomyoloosissa, uremiassa, hypoalbuminemiassa, hypomagnesemiassa, hypofosfatemissa, pankreatiitissa (akuutti vaihe), keskosilla ja malabsorptiossa. Ionisoitunut kalsium (3673 fP-Caion) kuvaa paremmin biologisesti aktiivista, soluissa vaikuttavaa kalsiumia kuin kokonaiskalsium.

Yhteyshenkilöt

Sairaalakemisti Anne Hänninen puh. 041 730 6712