Vaasan keskussairaala, laboratorio-ohjekirja

Se även / Ks. myös: Ohjekirjan etusivu | Aakkosellinen luettelo | Aiheenmukainen lista | Päivitykset | Tiedotteet

fP-Kolesteroli (4515 fP-Kol )

Tarkistettu

15.04.2010

Tekopaikka

Vaasan KS/Kemian laboratorio/(06) 213 2519.

Yleistä

Kolesteroli on elimistölle välttämätön yhdiste, joka toimii mm. solukalvojen aineosana sekä sappihappo-, D-vitamiini- ja steroidihormonisynteesin lähtöaineena. Suurin osa elimistön kolesterolista on endogeenista, loppuosa saadaan ravinnosta. Pääosin synteesi tapahtuu maksassa. Maksassa muodostuneesta kolesterolista osa erittyy sappeen sellaisenaan tai sappihappoina. Suurin osa erittyneistä sappihapoista ja n. puolet kolesterolista imeytyy suolesta takaisin verenkiertoon ja maksaan (enterohepaattinen kierto). Plasmassa kolesteroli on sitoutuneena pääasiassa low density lipoproteiineihin (LDL 60-70 %) ja high density lipoproteiineihin (HDL 20-25 %).

Indikaatiot

Hyperlipidemioiden diagnostiikka ja hoidon seuranta. Koronaaritaudin riskin arviointi. Kolesterolipitoisuutta alentavan lääkehoidon tehon seuranta.

Potilasohje

Potilas paastoaa 12 tuntia (yli yön) ennen näytteenottoa.

Menetelmä

Entsymaattinen fotometrinen.

Tekotiheys

Arkisin (ma-pe).

Tulos valmiina

Samana päivänä.

Näyteastia

Li-hepariini geeliputki (vihreä korkki).

Näyte (minimi)

1 ml(0.5 ml) paastoplasmaa tai -seerumia.

Näytteen säilytys

Erotettu näyte säilyy jääkaapissa viikon, pakasteena pidempään.

Aluenäytteenotto

Lähetys huoneenlämpöisenä.

Viitearvot

Aikuiset (18v-): tavoitearvo alle 5.0 mmol/l; riskiryhmien potilailla alle 4.5 mmol/l

Lapset: ihannearvo alle 4.0 mmol/l; päätöksentekoraja 5.5 mmol/l

Kolesterolipitoisuuksia arvioitaessa ei käytetä perinteisiä väestön jakaumaan perustuvia viitearvoja, vaan sydän ja verisuonitautikuoleman riskiin liittyviä tavoitearvoja. Käypähoito-suositus: Dyslipidemiat; Duodecim 02.04.2009.

Tulkinta

Sepelvaltimotaudin vaaraa arvioitaessa on otettava huomioon myös potilaan muut vaaratekijät, kuten ikä, sukupuoli, perintötekijät, tupakointi, verenpaine, sokeritauti, liikalihavuus, liikunta ja psyykkiset vaaratekijät. Hyperkolesterolemiat luokitellaan primaareihin ja sekundaarisiin. Primaareita ovat mm. tavallinen hyperkolesterolemia, FH-tauti (familiaarinen hyperkolesterolemia), familiaarinen kombinoitu hyperkolesterolemia, familiaarinen hypertriglyseridemia, remnanttihyperlipidemia (harvinainen) ja hyperkylomikronemiaan. Sekundaarisesti kolesterolipitoisuudet voivat kohota ylipainoisilla, hypertonikoilla, graviditeetin ja menopaussin aikana sekä dieetin takia. Maksasairauksissa (sappistaassi), munuaistaudin (nefroottinen syndrooma), hypotyreoosin, kihdin ja uremian yhteydessä fP-Kol saattaa myös olla kohonnut. Alentuneita arvoja tavataan malnutrition, dieetin, yleistautien, vitamiinipuutosten (B12 ja folaatti), hypertyreoosin ja maligniteettien yhteydessä.

Yhteyshenkilöt

Sairaalakemisti Katja Viitala p. 041 730 4070