Vaasan keskussairaala, laboratorio-ohjekirja

Se även / Ks. myös: Ohjekirjan etusivu | Aakkosellinen luettelo | Aiheenmukainen lista | Päivitykset | Tiedotteet

fP-Kolesteroli, high density lipoproteiinit (4516 fP-Kol-HDL )

Tarkistettu

22.04.2010.

Tekopaikka

Vaasan KS/Kemian laboratorio/(06) 213 2519.

Indikaatiot

Koronaaritaudin riskitekijöiden arviointi, hyperlipidemioiden luokittelu.

Esivalmistelut

Potilas paastoaa 12 tuntia (yli yön) ennen näytteenottoa.

Menetelmä

Homogeeninen entsymaattinen määritys, jossa voidaan selektoidusti määrittää seerumin HDL-partikkelien sisältämä kolesteroli entsymaattisesti niin, että muiden lipoproteiinien sisältämä kolesteroli ei tule määrityksessä mitatuksi.

Tekotiheys

Arkisin (ma-pe).

Tulos valmiina

Samana päivänä.

Näyteastia

Li-hepariini geeliputki (vihreä korkki).

Näyte (minimi)

1 ml (0.5 ml) paastoplasmaa tai -seerumia.

Näytteen säilytys

Plasmanäyte säilyy viikon jääkaapissa, pakasteena vain - 70 °C:ssa.

Aluenäytteenotto

Erotettu näyte lähetetään huoneenlämpöisenä, mikäli perillä vuorokauden kuluessa, muutoin kylmälähetys.

Viitearvot

Pitoisuuksia arvioitaessa ei käytetä perinteisiä väestön jakaumaan perustuvia viitearvoja, vaan sydän- ja verisuonitautikuoleman riskiin liittyviä tavoitearvoja. Käypähoito-suositus: Dyslipidemiat; Duodecim 02.04.2009.

Kaikki: tavoitearvo yli 1.0 mmol/l

Raskauden aikana fP-Kol-HDL nousee 20-30%.

Tulkinta

Seerumin HDL-partikkeli koostuu n. 40% lipideistä (kolesteroli) ja loput on proteiinia (Apo AI ja Apo AII). HDL:n katsotaan kuljettavan kolesterolia periferiasta maksaan ja se korreloi käänteisesti sepelvaltimoriskiin. Noin 20% veren kolesterolista kulkee HDL-partikkeliin sitoutuneena. HDL-kolesteroli pitoisuuksissa ei ole merkittävää ikävaihtelua.

Tavallinen pitoisuus miehillä on välillä 1.0-1.5 mmol/l ja naisilla 1.0-2.5 mmol/l.

Alhaisia pitoisuuksia esiintyy sepelvaltimotaudissa, uremiassa, II-tyypin diabetes mellituksessa, hypertriglyseridemioissa ja naisilla menopaussin jälkeen. HDL laskee ylipainossa, vähäisessä fyysisessä aktiviteetissa ja tupakoinnin yhteydessä sekä sappistaassissa ja anabolisten steroidien käytön yhteydessä. Erittäin matalat pitoisuudet (alle 0.5 mmol/l) viittaavat geneettisen häiriön mahdollisuuteen.

Liikunta, kohtalainen alkoholin käyttö ja maksan entsyymitoimintaa stimuloivat lääkeaineet, kuten fenytoiini, kohottavat HDL-pitoisuuksia. Estrogeenit nostavat HDL-pitoisuutta maksavaikutuksen avulla.

Yhteyshenkilöt

Sairaalakemisti Katja Viitala p. 041 730 4070