Vaasan keskussairaala, laboratorio-ohjekirja

Se även / Ks. myös: Ohjekirjan etusivu | Aakkosellinen luettelo | Aiheenmukainen lista | Päivitykset | Tiedotteet

fP-Parathormoni (4560 fP-PTH )

Tarkistettu

01.12.2009

Tekopaikka

Vaasan keskussairaala, kliinisen kemian laboratorio/(06) 213 2519.

Yleistä

Parathormoni on lisäkilpirauhasten tuottama peptidihormoni, joka koostuu 84:stä aminohaposta. Sen puoliintumisaika plasmassa on vain n. 5 minuuttia. Se pilkkoutuu entsymaattisesti aminoterminaaliseksi (1-34) ja karboksiterminaaliseksi (35-84) fragmenteiksi, joista aminoterminaalinen sisältää parathormonin biologisen vaikutuksen. Aminoterminaalisen fragmentin puoliintumisaika plasmassa on lyhyempi kuin intaktin parathormonin, kun taas karboksiterminaalinen fragmentti eliminoituu hitaasti munuaisten kautta (puoliintumisaika n. 4 tuntia). Intaktin parathormonin pitoisuus korreloituu hyvin biologiseen aktiivisuuteen. Parathormonin tehtävänä on ylläpitää solunulkoisen kalsiumin pitoisuus sopivalla tasolla. Parathormonitaso on suhteutettava aina samanaikaiseen kalsiumtasoon.

Indikaatiot

Hyperkalsemian erotusdiagnostiikka, hypo- ja hyperparatyreoosin toteaminen. Menetelmä sopii myös munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille, joilla esiintyy runsaasti parathormonin metaboliitteja.

Potilasohje

Paasto yli yön.

Menetelmä

Immunokemiallinen, elektrokemiluminesenssi (ECLIA). Menetelmä mittaa vain biologisesti aktiivista, ns. intaktia parathormonia.

Tekotiheys

Arkipäivisin.

Häiriötekijät

Potilaan biotiini-lääkehoito. Hemolyysi: Näytettä ei tutkita, jos hemolyysi on silmin havaittavissa.

Näyteastia

EDTA-putki (lila korkki)

Näyte (minimi)

2 ml (1.0 ml) EDTA-paastoplasmaa. Näyte erotetaan mahdollisimman nopeasti.

Näytteen säilytys

Erotettu plasma säilyy huoneenlämpötilassa 8 tuntia, jääkaapissa vuorokauden ja pakasteena 6 kuukautta.

Aluenäytteenotto

Erotettu plasma voidaan lähettää huoneenlämpöisenä, mikäli perillä näytteenottopäivänä. Muutoin kylmä- tai pakastelähetys.

Viitearvot

15 - 65 ng/l

Yksikön muunnoskertoimet:

ng/l x 0.106 = pmol/l pmol/l x 9.43 = ng/l
Tulkinta

Primaarinen hyperparatyreoosi johtuu lisäkilpirauhasen adenooman parathormonituotannosta. Tällöin parathormonin eritys ei ole riippuvainen seerumin ionisoituneen kalsiumin pitoisuudesta. Tilaan liittyy vaihtelevanasteinen hyperkalsemia.

Sekundaarista hyperparatyreoosia tavataan yleensä munuaisten vajaatoiminnan yhteydessä, jolloin syynä katsotaan olevan matalan seerumin ionisoituneen kalsiumin pitoisuuden aiheuttama jatkuva stimulaatio parathormonin eritykselle. Malabsorptio ja D-vitamiinin puute voivat myös johtaa sekudaariseen hyperparatyreoosiin.

Ns. tertiaarisessa hyperparatyreoosissa pitkäaikainen parathormonin hypersekreetio ja lisäkilpirausten hyperplasia ovat johtaneet hormonierityksen muuttumiseen autonomiseksi.

Pieni tai viitealueen alarajan tuntumassakin oleva parathormonipitoisuus kalsiumtason ollessa matala viittaa lisäkilpirauhassyntyiseen hypoparatyreoosiin. Matalia parathormonipitoisuuksia tavataan myös eräissä hyperkalsemiatiloissa, kuten sarkoidoosissa, myeloomassa, osteolyyttisissä metastaaseissa ja D-vitamiinimyrkytyksessä.

Yhteyshenkilöt

Sairaalakemisti Katja Viitala p. (06) 213 2505