Vaasa, laboratorio-ohjekirja

Tarkistettu

25.03.2010.

Analysoiva laboratorio

Fimlab Vaasa/Kemian laboratorio.

Yleistä

Alkalinen fosfataasi muodostuu useasta isoentsyymistä, jotka ovat peräisin luustosta, maksasta, ohutsuolesta ja istukasta. Lapsilla on vallitsevana luustoperäinen isoentsyymi ja aikuisilla maksaperäinen. P -AFOS katalysoi fosfaattiryhmän siirtoa fosfaattiestereistä. P -AFOS:n alkuperää voi tutkia isoentsyymimäärityksellä (S -AFOS-Is no 1048).

Indikaatiot

Sappitiehyeiden, maksan ja luuston sairauksien selvittely.

Menetelmä

Fotometrinen (IFCC/AMP).

Tekotiheys

Päivittäin. Päivystystutkimus Vaasassa ja Pietarsaaressa.

Tulos valmiina

Tekopäivänä.

Häiriötekijät

Hemolyysi nostaa tulosta. Oksalaatit ja fluoridit inhiboivat entsyymireaktiota ja voivat aiheuttaa virheellisen alhaisia tuloksia. EDTA ja sitraatti alentavat tuloksia.

Näyteastia

Li-hepariini geeliputki (vihreä korkki).

Näyte (minimi)

1 ml (0.5 ml) plasmaa tai seerumia.

Näytteen säilytys

Erotettu näyte säilyy viikon jääkaapissa.

Aluenäytteenotto

Lähetys huoneenlämpöisenä, jos perillä vuorokauden kuluessa, muutoin kylmälähetys.

Viitearvot

Aikuiset

Yli 18v: 35 - 105 U/l

Lapset

Ikä	P -AFOS (U/l)
0 - 14 vrk	60 - 275 U/l
15 vrk - 1 v	115 - 460 U/l
2 - 5 v	115 - 390 U/l
6 - 7 v	115 - 460 U/l
8 - 9 v	115 - 345 U/l

tytöt

10 - 11 v	115 - 435 U/l
12 - 13 v	90 - 335 U/l
14 - 15 v	80 - 210 U/l
16 - 18 v	35 - 125 U/l

pojat

10 - 11 v	115 - 335 U/l
12 - 13 v	125 - 405 U/l
14 - 15 v	80 - 445 U/l
16 - 18 v	55 - 330 U/l
yli 18 v	35 - 105 U/l

Tulkinta

Alkaalisen fosfataasin kokonaisaktiivisuus on suurentunut fysiologisesti kasvuiässä (luustotyyppinen isoentsyymi) ja raskauden aikana (istukkatyyppinen isoentsyymi).

Plasman AFOS suurenee tyypillisesti intra- ja ekstrahepaattisessa sappitieobstruktiossa enemmän kuin maksan parenkyymisairaudessa. Anaboliset ja androgeeniset steroidit, estrogeeni-progestiinikombinaation sisältävät oraaliset kontraseptiivit, metyylidopa ja fentiatsiinit voivat aiheuttaa intrahepaattista kolestaasia ja plasman AFOS-aktiivisuuden suurenemista.

Luustosairauksissa nähdään suurentuneita pitoisuuksia erityisesti Pagetin taudissa, riisitaudissa, luustometastaaseissa, jos osteoblastiaktiviteetti on lisääntynyt, sekä hyperparatyreoosissa. Suolistoperäisen entsyymin kohoaminen voi johtua suoliston kasvaimista, paralyyttisestä ileus-tilasta tai nekroosista, mutta liittyy tavallisimmin maksa- tai munuaistautiin. Joskus P-AFOS on peräisin keuhkoista (infarkti, pneumonia), haimasta (pankreatiitti) tai tuumoreista. Karsinoomissa aktiivisuuden nousu viittaa yleensä luusto- tai maksametastaaseihin, joskin kasvaimet voivat itsekin erittää istukkatyyppistä, itusolutyyppistä tai muita poikkeavia isoentsyymejä.

Selvästi alentunut arvo (alle 10 U/l) voi johtua perinnöllisestä entsyymipuutoksesta (hypofosfatasia). Lievemmin alentunut arvo voi liittyä hypertyreoosiin.

Lisätietoja

Ammattilaisneuvonta Pohjanmaa 041 7314 786

Muutokset

*16.2.2023 Päivitetty lasten viitearvot
*27.2.2024 Linkkaus Fimlabin ohjekirjaan