Vaasa, laboratorio-ohjekirja

Tarkistettu

15.11.2022

Analysoiva laboratorio

TYKS/mikrobiologian laboratorio.

Yleistä

Yleistä: Mononukleoosi on tunnetuin Epstein-Barr-virusinfektioista. Taudinkuva (kuume, peitteinen tonsilliitti, imusolmuketurvotus, silmäluomien turvotus) on tyyppillisin nuorilla, 15-25 vuotiailla. Lapsilla infektio voi aiheuttaa vain epämääräisiä oireita tai olla oireeton. Usein taudin yhteydessä todetaan hepatiittia ja splenomegaliaa. Noin 5 - 10 % saa pienipilkkuisen ihottuman. Keskushermostokomplikaatiot ovat mahdollisia. Myös sydänlihastulehduksia, niveltulehduksia, glomerulonefriittiä ja autoimmuunihemolyyttistä anemiaa on todettu. Virus jää latentiksi B-soluihin. Elinsiirtopotilaille voi kehittyä lymfoproliferatiivinen tauti, jolloin veressä on osoitettavissa viruksen DNA:ta. Plasman viruskuorma ennustaa EBV-infektion vaikeusastetta.

Primaari-infektiossa virusspesifisiä IgM-vasta-aineita alkaa muodostua jo aivan taudin varhaisvaiheessa ja ne säilyvät mitattavalla tasolla 1-3 kk. Niiden määrittäminen on ensisijainen menetelmä mononukleoosin diagnostiikassa. Sairastuneista keskimäärin 90 %:lla todetaan epäspesifisiä, heterofiilisiä vasta-aineita, joita mitataan pikatesteillä. Lapsilla heterofiiilisiä vasta-aineita syntyy huonosti, joten heillä EBV infektio tulisi diagnosoida virusspesifisillä testeillä. Akuutti infektio voidaan osoittaa myös parinäytteistä IgG vasta-ainetasojen nousuna. Koska myös IgG vasta-aineet kehittyvät nopeasti, vasta-aineiden nousu ei välttämättä ole osoitettavissa enää siinä vaiheessa kun potilas hakeutuu tutkimuksiin. Kvantitatiivinen PCR testi plasmasta on ensisijainen immunosupressiopotilaiden aktiivin EBV infektion osoittamiseksi

Muutokset

*3.7.2015 Näyteastiaan tarkennus.
*15.11.2022 Ohje siirretty Fimlabin ohjekirjaan