Uudelleenohjaus "https://fimlab.fi/tutkimus/11549"Fimlab-ohjekirjaan

vB-Verikaasut, elektrolyytit ym., laskimoveri (4839 vB-VekaIon )

vB-Verikaasut, elektrolyytit ym., laskimoveri (4839 vB-VekaIon )

Vaasa, laboratorio-ohjekirja

vB-Verikaasut, elektrolyytit ym., laskimoveri (4839 vB-VekaIon )

Se även / Ks. myös: Ohjekirjan etusivu | Aakkosellinen luettelo | Aiheenmukainen lista | Päivitykset |Tiedotteet

Tarkistettu

30.11.2020

Analysoiva laboratorio

Fimlab Vaasa/Kemian laboratorio/(06) 213 2520, Pietarsaaren sairaalan laboratorio/(06) 786 2260, Selkämeren sairaalan laboratorio/(06) 213 2796.

Yleistä

Sisältää seuraavat osatutkimukset:

*Happisisällön yksikkö muuttunut 30.11.2020ml/l → Vol-%. Yksikkömuunnos: 1 ml/l = 10 Vol-%.

Indikaatiot

Potilaan hapetuksen ja happo-emästasapainon häiriöiden diagnostiikka ja niiden seuraaminen.

Esivalmistelut

Potilaan lämpötila on ilmoitettava tarrassa, muussa tapauksessa mittauksessa käytetään lämpötilaa 37 °C.

Näyte voidaan ottaa vain Tekopaikka-kohdassa mainituissa laboratorioissa, koska näyte ei säily.

Menetelmä

Spesifiset elektrodit pH, pCO2 ja pO2
Suora ISE Na+, K+, Cl-
Spektrofotometria HbO2Sat, O2-Sis ja tHb
Laskennallinen BE, aHCO3.
Entsymaattinen amperometria: Glukoosi, laktaatti.

Tekotiheys

Päivittäin. Päivystystutkimus Vaasassa ja Pietarsaaressa.

Häiriötekijät

Jos näytteen sisältämä vesimäärä on alentunut (lipemia, korkea proteiinipitoisuus), saadaan suoralla ISE:llä korkeampia natriumtuloksia kuin epäsuoralla ISE:llä. Näissä tapauksissa epäsuoran menetelmän tulos on virheellinen (pseudohyponatremia).

Näyteastia

Radiometer safePICO Aspirator, ks. käyttöohje.

Näyte (minimi)

1.0 (0.5) ml verta.

Näytteen säilytys

Säilyy 15-20 min +20 °C, nopeasti jäähdytettynä vähintään 1 h +5 °C.

Viitearvot

vB-pH 7.32 - 7.42
vB-pCO2 5.3 - 7.3 kPa
vB-pO2 4.0 – 6.7 kPa
vB-BE -2.5 - +2.5 mmol/l
vB-aHCO3 24 - 28 mmol/l
vB-HbO2Sat 65 - 80 %

Happiosapaine riippuu iästä ja alenee iän myötä.

Tulkinta

Plasmassa on ylimäärin vahvoja kationeja suhteessa anioneihin. Tästä erotuksesta käytetään lyhennettä SIDa (Strong Ion Difference, actual) ja se on normaalisti hieman yli 30 mmol/l. Elektroneutraalisuusehdon vallitessa ionien konsentraatioiden välillä on yhteys:

cNa+ + cK+ + 2*cCa2+ + cH+ = cOH- + cCl- + cHCO3- + cA-

Ilman hiilidioksidia plasman pH olisi n. 11. Happoemästaseeseen vaikuttaa hiilidioksidikonsentraatio (bikarbonaatti) ja anionien yli/alimäärä suhteessa kationeihin. Siten esim. laktaatti- ja ketoasidoosi voidaan kuvata vahvojen anionien ylimääränä ja oksentelun aiheuttama alkaloosi kloridin (vahva anioni) vajeena.

Metabolisissa häiriötiloissa, joissa ionitasapaino on muuttunut, tapahtuu nopea respiratorinen kompensaatio. pH voi siten olla normaali, kun hiilidioksidin määrä lisääntyy tai vähenee metabolisen alkaloosin tai asidoosin seurauksena.

Perifeerinen laskimonäyte yksin kuvaa lähinnä vain metabolisia happoemästasapainon muutoksia, ei niinkään respiratorisia (hiilidioksidin osapaineesta riippuvia) muutoksia ainakaan koko elimistön kannalta. Metabolisen asidoosin perussyynä voi olla mm. epätasapainoinen diabetes (ketoasidoosi), kudoshypoksia (maitohappoasidoosi), munuaisten vajaatoiminta, tubulaarinen asidoosi, maksan vajaatoiminta, hyperkalemia, myrkytykset (metanoli, etyleeniglykoli) tai suoliston alueen nestemenetys (bikarbonaatin menetys). Metabolinen alkaloosi voi seurata mm. bikarbonaatin liikakäytöstä, mahanesteen (hapon) menetyksestä tai hypokalemiasta.

Lisätietoja

Ammattilaisneuvonta Pohjanmaa 041 7314 786.

Muutokset

*30.11.2020 Uusi tutkimus.