Vaasa, laboratorio-ohjekirjaUudelleenohjaus "https://fimlab.fi/tutkimus/6675"Fimlab-ohjekirjaan
Vaasa, laboratorio-ohjekirjaSe även / Ks. myös: Ohjekirjan etusivu | Aakkosellinen luettelo | Aiheenmukainen lista | Päivitykset |Tiedotteet
17.9.2024
Reniini on munuaisten jukstaglomerulaarisessa solukossa syntetisoituva proteolyyttinen entsyymi. Reniinin vaikutuksesta maksan tuottamasta reniinisubstraatista syntyy angiotensiini I, jonka keuhkojen konvertoiva entsyymi pilkkoo angiotensiini II:ksi. Angiotensiini II lisää aldosteronin eritystä, supistaa arterioleja, ärsyttää sympaattista hermostoa ja lisää antidiureettisen hormonin eritystä. Reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmä säätelee veritilavuutta ja verenpainetta, ja järjestelmän aktiivisuus riippuu pääasiassa reniinin vapautumisesta.
Verenpainetaudin erotusdiagnostiikka. Todetun reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmän häiriön hoidon seuranta. Mineralokortikoidihoitoa saavan potilaan natriumtasapainon arviointi.
Pyyntöön tulee merkitä tarkka näytteenottoaika ja siitä tulee käydä ilmi, onko kyseessä yksittäiskoe vai selektiiviset reniininäytteet. Otettaessa selektiivisiä reniininäytteitä putket on ehdottomasti merkittävä yksiselitteisesti.
Ennen näytteenottoa ei tulisi käyttää lääkkeitä viiteen vuorokauteen, mikäli se kliinisesti arvioiden on mahdollista toteuttaa potilaan terveyttä vaarantamatta. Verenpainelääkkeistä tulee lopettaa spironolaktoni, eplerenoni, suorat reniini estäjät ja suuriannoksinen amiloridi vähintään 6 viikkoa ennen reniinimääritystä. ACE, AII reseptorisalpaajat, beetasalpaajat ja diureetit saavat jatkua normaalisti. E-pillereitä ei tulisi käyttää kuukauteen. Käytännössä muut lääkkeet jatkuvat useimmiten. Lakritsin ja salmiakin syönti on lisäksi hyvä keskeyttää 3-5 päivän ajaksi.
Lääkitystä koskevissa asioissa potilaan tulee aina keskustella hoitavan lääkärin kanssa, joka antaa myös tarvittavat ohjeet tutkimusta edeltävästä suolan saannista. On suositeltavaa, että potilas saa ruokavaliostaan 3 vrk ennen näytteenottoa ja näytteenottopäivänä vähintään 6 grammaa natriumkloridia päivässä (100 mmol/vrk = normaali sairaaladieetti), enemmän on parempi. Yksi teelusikallinen ruokasuolaa vastaa noin 5 grammaa natriumkloridia. Jos suolan saantia on lisätty näytteenottoa varten, on sen jälkeen vähennettävä suolan käyttöä. Mahdollinen kaliumvajaus tulee korjata ennen näytteenottoa.
Mineralokortikoidihoitopotilaan lääkitystä ei keskeytetä. Näyte otetaan ilman edeltävää dieettiä. Tutkimus suoritetaan useimmiten polikliinisesti ja tällöin otetaan vain yksi näyte. Tulos tulkitaan hoidon tavoitetason mukaisesti, joka synnynnäistä lisämunuaisten hyperplasiaa sairastavilla ja lisämunuaisen poiston jälkeen on viitealueen yläraja – yläraja x 2.
Epäiltäessä renaalista tai renovaskulaarista syytä voidaan harkinnan mukaan ottaa näytteitä munuaislaskimoista ja onttolaskimosta. Vähäsuolainen ruokavalio, edeltävä diureettihoito sekä ACE:n estäjien tai angiotensiini II-reseptorin salpaajien käyttö lisäävät puolieron toteamismahdollisuuksia.
Immunokemiluminometrinen.
Kerran viikossa.
2 viikon kuluessa.
Potilaan asento (pysty/makuu) vaikuttaa pitoisuuteen samoin voimakas hemolyysi.
6 ml EDTA-putki (liila korkki).
Verikokeet otetaan aamulla yli 2 tuntia sängystänousun jälkeen. Potilaan on istuttava 10-15 min juuri ennen näytteenottoa.
Potilaan on oltava vähintään 1 tunti vuodelevossa ennen näytteenottoa.
1 ml (0.5 ml) EDTA-plasmaa.
Plasma erotetaan huoneenlämpöisessä sentrifugissa (+18 - +22 °C) ja pakastetaan viivytyksettä, max 3 tunnin sisällä näytteenotosta. Näyte pakastetaan viivytyksettä -18 °C, säilyy viikkoja. HUOM: Plasmanäytettä ei saa säilyttää in vitro jääkaappilämpötilassa!
Ma-pe pakastettuna -18 °C.
Suositellaan näyttenottoa VKS:n B1-laboratoriossa. Muussa tapauksessa lähetys VKS:aan pakastettuna.
Pystyasento: 4.4 - 46 mU/l.
Diagnostiikassa tulee välttää makuulla mittaamista.
Lapsille ei ole omia viitearvoja. Pitoisuudet ovat selvästi korkeammat alle 8-vuotiailla ja jonkin verran korkeammat 9 – 16 vuoden iässä verrattuna yli 16-vuotiaisiin.
Reniinipitoisuutta tulkitaan aina yhdessä seerumin aldosteronin kanssa. Mikäli potilaan verenpaine on koholla, sen syynä saattaa olla primaarinen aldosteronismi, jolloin plasman reniini on matala. Primaarisen aldosteronismin seulontakokeena käytetään aldosteronin ja reniinin suhdetta. Aldosteroni-reniini -suhde (ARR) toistetusti yli 30 edellyttää jatkotutkimuksia, mikäli samaan aikaan todetaan normaalialueen alapuolella oleva tai mittaamattoman matala reniinipitoisuus ja aldosteronipitoisuus yli 400 pmol/l. Hypokalemia tukee primaarisen hyperaldosteronismin diagnoosia, mutta sitä todetaan vain pienellä osalla hyperaldosteronismipotilaista. Yleisimmin käytetty primaarin hyperaldosteronismin varmentava koe on vuorokausivirtsan aldosteroni (dU-Aldos), missä arvot yli 30 nmol tukevat diagnoosia.
Munuaisvaltimon ahtaumaan liittyvässä hypertensiossa, malignissa hypertensiossa ja feokromosytoomassa esiintyy korkeita reniinitasoja. Askitespotilailla, vaikeassa nefroottisessa oireyhtymässä, sydämen vajaatoiminnassa sekä neste- ja suolahukassa saattaa esiintyä sekundaarista hyperaldosteronismia, jolloin reniinin ja aldosteronin tuotot ovat lisääntyneet.
Ammattilaisneuvonta Pohjanmaa 041 7314 786
*1.1.2015 Numero, lyhenne, nimi, näytemuoto, menetelmä ja viitearvot muuttuneet.
*17.9.2024 Tekopaikkamuutos