Vaasa, laboratorio-ohjekirja

S -Aldosteroni (1034 S -Aldos )

Se även / Ks. myös: Ohjekirjan etusivu | Aakkosellinen luettelo | Aiheenmukainen lista | Päivitykset |Tiedotteet

Tarkistettu

9.6.2023

Analysoiva laboratorio

HUSLAB, puh. (09) 4717 2579.

Yleistä

Aldosteroni on steroidihormoni, joka tuotetaan lisämunuaiskuoren zona glomerulosassa. Se lisää natriumin takaisin imeytymistä munuaistubuluksissa. Samalla virtsaan menetetään kaliumia ja vetyioneja. Aldosteronin tuotantoa stimuloi angiotensiini II, jota puolestaan muodostuu reniinin vaikutuksesta. Aldosteronituotantoa stimuloivat lisäksi ACTH, plasman suurentunut kaliumpitoisuus, natriumin puute ja serotoniini. Pienentynyt plasman kaliumpitoisuus ja suurentunut natriumpitoisuus jarruttavat aldosteronin eritystä.

Indikaatiot

Hypertension erotusdiagnostiikka sekä primäärisen ja sekundaarisen hyperaldosteronismin erotusdiagnostiikka yhdessä reniinimäärityksen kanssa.

Esivalmistelut

Yleensä samanaikaisesti tilataan myös 6339 P -Reniini.

Lääkkeiden vaikutus tutkimustuloksiin

Hoitava lääkäri antaa potilaalle ohjeet mahdollisesta lääkityksen keskeyttämisestä ennen näytteenottoa, koska useat lääkeaineet voivat häiritä aldosteronimääritystä. Yleensä ennen näytteenottoa keskeytetään estrogeenivalmisteet, spironolaktoni, kortisoni ja triamtereeni 4 viikoksi, prostaglandiini-inhibiittorit 2 viikoksi, ACE- estäjät, angiotensiini II-reseptorin estäjät, beeta-salpaajat, sympatolyytit ja vasodilataattorit viikoksi.

Hoitava lääkäri antaa potilaalle myös ohjeet mahdollisesta tutkimusta edeltävästä erityisruokavaliosta. Yleensä ruokavalion tulee olla normaali, runsasta tai erityisen niukkaa suolan käyttöä tulee välttää 3-5 vrk:n ajan ennen näytteenottoa. Lakritsin ja salmiakin käyttöä on syytä välttää 3-5 päivän ajan.

Paastoa ei tarvita. Näyte otetaan aamulla noin klo 7-10, kun vuoteesta nousemisesta on kulunut noin 2 tuntia.

Katso myös kohdasta Näytteenotto.

Menetelmä

Nestekromatografia - massaspektrometria (LC-MS/MS)

Tekotiheys

Kerran viikossa.

Tulos valmiina

2 viikon kuluessa.

Näyteastia

5 ml seerumiputki, ei geeliä.

Näytteenotto

Erotellaan 1 ml seerumia, joka pakastetaan mahdollisimman pian, lapset vähintään 0.5 ml.

Näyte otetaan aamulla noin klo 7-10, kun vuoteesta nousemisesta on kulunut noin 2 tuntia. Mikäli potilas on makuulla yli 60min ennen näytteenottoa (vuodeosasto), näytteenottaja lisää vakiokommentin "Potilas makuulla, viitevälit ks. tulkinta".

Näyte (minimi)

1 ml seerumia (lapset 0.5 ml seerumia vähintään). Seerumi erotetaan ja pakastetaan viivytyksettä, max 3 tunnin sisällä.

Näytteen säilytys

Näyte pakastetaan viivytyksettä -18 °C, säilyy viikkoja.

Näytteen lähetys

Ma-pe pakastettuna -18 °C.

Aluenäytteenotto

Suositellaan näyttenottoa VKS:n B1-laboratoriossa. Muussa tapauksessa lähetys VKS:aan pakastettuna.

Viitearvot

Kaikki alle 520 pmol/l

Tulkinta

Jos potilas on makuulla vähintään tunnin ennen näytteenottoa viiteväli on alle 220 pmol/l.

Suuntaa-antava plasman aldosteroni-reniini-suhteen (ARR) raja-arvo on 28 (pmol / mU).

Aldosteroni on elimistön tärkein mineralokortikoidi. Sitä muodostuu lisämunuaiskuoren zona glomerulosassa. Se lisää natriumin reabsorptiota munuaisten distaalisessa tubuluksessa, jolloin kalium- ja vetyioneja erittyy virtsaan. Aldosteronin erityksen säätelijät ovat reniini- angiotensiinijärjestelmä, seerumin natrium-, kalium- ja ACTH-pitoisuus. Aldosteronin liikaeritys voi olla primaarista tai sekundaarista. Plasman reniini kannattaa usein tutkia samanaikaisesti.

Primaarisessa hyperaldosteronismissa seerumin aldosteronipitoisuus on korkea, plasman reniini matala, plasman aldosteroni-reniinisuhde on kohonnut ja potilaalla on hypokalemia. Primäärisen hyperaldosteronismin syitä ovat adenooma, bilateraalinen hyperplasia, familiaarinen hyperaldosteronismi, lisämunuaisen kuorikerroksen karsinooma sekä ektooppinen aldosteronin eritys.

Sekundaarisessa hyperaldosteronismissa sekä aldosteroni- että reniinipitoisuudet ovat koholla. Sekundaarista hyperaldosteronismiä voivat aiheuttaa mm. renovaskulaarinen hypertensio, diureettihoito, raskaus, Bartterin ja Gitelmannin syndroomat sekä turvotustilat, joissa tehollinen plasmatilavuus on pienentynyt.

Seerumin aldosteronipitoisuutta voi nostaa myös mm. maksakirroosi, sappitieobstruktio, AMI, sydämen vajaatoiminta, munuaisten vajaatoiminta, krooninen obstruktiivinen keuhkosairaus, pre-eklampsia ja eklampsia.

Matalia aldosteronipitoisuuksia esiintyy lisämunuaisen kuoren vajaatoiminnassa (Addisonin tauti). Tällöin plasman reniinipitoisuus on suuri. Lakritsioireyhtymässä ja potilaan nauttiessa mineralokortikoideja ovat sekä aldosteroni- että reniinipitoisuus matalia. Matala aldosteronin pitoisuus voi liittyä myös reniinin erityshäiriöön. Muita mahdollisia syitä alentuneeseen aldosteronipitoisuuteen ovat maligniteetit, diabetes, Liddlen syndrooma, pre-eklampsia. Raskauden aikana viitearvon yläraja nousee noin 10-kertaiseksi menetelmästä riippuen.

21.3.18 alkaen plasman aldosteroni-reniini-suhteen (ARR) suuntaa-antava raja-arvo on 28 (pmol / mU), reniinin menetelmämuutoksesta johtuen. Aikaisempi ARR raja-arvo oli 30 (pmol / mU).

Erillisistä pysty- ja makuu-tutkimuksista (1037 S-Aldos-P, 1036 S-Aldos-M) on luovuttu, katso kohdasta Näytteenotto..

Lisätietoja

Ammattilaisneuvonta Pohjanmaa 041 7314 786

Muutokset

*1.1.2015 Numero, lyhenne, nimi, näytemuoto, menetelmä ja viitearvot muuttuneet.
*9.6.2023 Tekopaikka muuttunut. Näytemuoto, menetelmä ja viitearvot muuttuneet.