Vaasa, laboratorio-ohjekirja

Tarkistettu

18.8.2015

Tekopaikka

Synlab Suomi/Ammattilaisneuvonta/020 734 1550.

Yleistä

HVA, MOMA, metanefriini ja normetanefriini voidaan määrittää samasta keräysnäytteestä.

Feokromosytoomaepäilyssä pyritään diagnoosiin keräysvirtsasta tehtyjen katekoliamiini-, metanefriini-, normetanefriini-, MOMA- ja HVA-määritysten avulla. Ensisijaisesti adrenaliinia erittävät kasvaimet sijaitsevat usein lisämunuaisissa tai niiden läheisyydessä. Toisinaan tavataan myös lähes yksinomaan dopamiinia erittäviä feokromosytoomia, jolloin dopamiinin metaboliittien määrittäminen virtsasta on aiheellista.

Noradrenaliinin ja adrenaliinin aineenvaihdunnan (kuva) lopputuotteena syntyy metoksihydroksimandelaattia (MOMA) ja dopamiinin aineenvaihdunnassa homovanillinaattia (HVA). Nämä metaboliitit ovat virtsassa suurimmaksi osaksi konjugoimattomina ja niitä erittyy n. 5-10 kertaa enemmän kuin metanefriinejä. Joissakin feokromosytooma-tapauksissa kasvaimesta vapautuvien amiinien aineenvaihdunta on sellainen, että ainoa patologinen arvo on kohonnut MOMA-eritys virtsaan.

Neuroblastooma ja ganglioneurooma ovat myös lähtöisin hermostopienasta. Neuroblastoomat ovat lasten (yleensä alle 5-vuotiaita) pahanlaatuisia kasvaimia, joista erittyy katekoliamiineja, etenkin dopamiinia. Sen vuoksi virtsasta löytyy kohonneita määriä HVA:ta, MTA:ta ja MOMA:a. Ganglioneuroomia tavataan nuorilla aikuisilla ja ne ovat yleensä hyvänlaatuisia. Mikäli ne ovat biokemiallisesti aktiiveja, muistuttaa katekoliamiinien erityskuvio neuroblastooman eritystä.

Indikaatiot

Feokromosytooman diagnostiikka. Metanefriinien määritys on paras yksittäinen seulontakoe epäiltäessä feokromosytoomaa. Mikäli määritystulos on normaali, on syytä jatkotutkimuksena määrittää virtsan HVA ja MOMA. Ks. myös Clin Chem 1994 40: 250-256.

Potilasohje

Katekolaminer tai Katekoliamiinit. Keräysastiaan liimattava tarra tilataan laboratoriosta.

Menetelmä

Nestekromatografia-tandem massaspektrometria (LC -MS/MS).

Tekotiheys

Kerran viikossa.

Tulos valmiina

2 viikon kuluessa.

Näyteastia

2.5 l keräysastia ja 2x5 ml 6 mol/l suolahappoa. Keräysastiat tilataan keskusvarastosta, poliklinikkapotilaat hakevat näytteenottoyksiköistä.

Näytteenotto

Vuorokausivirtsa kerätään astiaan, johon lisätään säilöntäaineeksi 2 x 5 ml 6 mol/l suolahappoa. Puolet säilöntäaineesta (5 ml HCl) lisätään ensimmäisen virtsaerän yhteydessä. Loput säilöntäaineesta lisätään keräyspäivän iltana. Jos kokonaismäärä jää alle 0.5 l, ei toista säilöntäaine-erää lisätä vaan se palautetaan. Astia säilytetään keräyksen ajan kylmässä. Keräyksen päätyttyä keräysastia toimitetaan laboratorioon.

Näyte (minimi)

10 ml vuorokausivirtsaa.

Ohje laboratoriolle

Mittaa virtsamäärä 10 ml:n tarkkuudella (ks. ohje keräysvirtsojen käsittelystä) ja syötä tulos Potilaan tulokset-Käynti- Lisätiedot -kohtaan millilitroina (vain numeroita). Sekoita ja ota 10 ml lähetysputkeen (jos useita tutkimuksia samasta keräyksestä, jokaiselle oma putki).

Näytteen säilytys

Jääkaapissa +5 °C.

Näytteen lähetys

Ma - pe huoneenlämmössä.

Viitearvot

dU-Metnef

Aikuiset (≥ 16 v): 0.1-1.4 µmol

Lapset:

0 - 1 v	alle 0.5 µmol
2 v - 15 v	alle 0.8 µmol

dU-Normet

Aikuiset (≥ 16 v): 0.5-4.2 µmol

Lapset:

0 - 1 v	alle 1.8 µmol
2 v - 15 v	alle 2.0 µmol

Yhteyshenkilöt

Sairaalakemisti Anne Hänninen puh. 041 730 6712