Vaasa, laboratorio-ohjekirja

Tarkistettu

2.1.2025

Analysoiva laboratorio

Fimlab Laboratoriot oy, Tampere/ Asiakaspalvelu puh. (03) 311 77800.

Yleistä

Prolaktiini on aivolisäkkeen etulohkon tuottama hormoni, jonka päävaikutuksia ovat rintarauhasen epiteelikudoksen kasvun stimulointi raskauden aikana sekä maidon muodostumisen ja erityksen stimulointi imetyksen yhteydessä. Prolaktiinieritys on hypotalaamisen inhibition alainen. Hypotalamuksen vauriot tai välittäjäaineiden huonontunut kulku aivolisäkkeeseen saa aikaan lisääntynyttä prolaktiinituottoa. Aivolisäkkeen kasvaimiin liittyy usein hyperprolaktinemia, toisaalta hypopituitarismissa prolaktiinin tuotto loppuu yleensä ensimmäisenä. Prolaktiinin eritys tapahtuu sysäyksittäin ja noudattaa vuorokausirytmiä siten, että seerumipitoisuus on suurin heti nukahtamisen jälkeen.

Indikaatiot

Naiset: fertiliteetti- ja kuukautishäiriöt, epäilty hypotalamuksen tai aivolisäkkeen tauti, galaktorrea

Miehet: fertiliteettihäiriöt, impotenssi, gynekomastia, epäilty hypotalamuksen tai aivolisäkkeen tauti.

Esivalmistelut

Näyte on suositeltavaa ottaa klo 10 - 14 välillä (prolaktiinierityksen fysiologinen variaatio on pienimmillään) ja tarvittaessa aikaisintaan tunti heräämisen jälkeen. Aamuarvot ovat päiväarvoja korkeammat.

Potilasohje

Prolaktiinipitoisuuteen vaikuttavat lääkkeet jätettävä pois 1-2 viikkoa ennen näytteenottoa lääkärin valvonnassa.

Menetelmä

Elektrokemiluminesenssi-immunomääritys (ECLIA).

Tekotiheys

Ma-pe.

Tulos valmiina

Arkisin saman päivän kuluessa.

Häiriötekijät

Useat lääkkeet vaikuttavat fysiologisesti prolaktiinipitoisuuteen.

Näyteastia

4 ml seerumigeeliputki.

Näytteenotto

Näyte otetaan klo 10-14 välisenä aikana. Poikkeava näytteenottoaika kirjataan potilastietoihin.

Näyte (minimi)

1 ml (0.5 ml) seerumia.

Näytteen säilytys

Eroteltu seerumi säilyy 7 vrk +5 °C, pitempiaikainen säilytys -20 °C.

Näytteen lähetys

Huoneenlämössä, jos perillä 24 tunnin sisällä näytteenotosta, muutoin kylmälähetyksenä.

Aluenäytteenotto

Huoneenlämmössä jos perillä samana päivänä.

Viitearvot

Naiset (ei raskaana olevat)	102 – 496 mU/l
I raskauskolmannes	alle 1700 mU/l
II raskauskolmannes	alle 4300 mU/l
III raskauskolmannes	alle 5700 mU/l

Pitoisuudet ovat huomattavasti korkeampia kaksoisraskauksissa sekä yliaikaisen raskauden yhteydessä.

Miehet	86 – 324 mU/l
Lapset	alle 300 mU/l

Sama menetelmä (=tulostaso) on ollut käytössä 1.4.2009 lähtien.

Tulkinta

Pulsoiva eritys, lyhyt puoliintumisaika veressä ja vuorokausirytmi alentavat yksittäisen määritystuloksen informatiivisuutta.

Seerumin prolaktiinipitoisuus kohoaa aivolisäkkeen adenoomissa ja mikroadenoomissa. Prolaktinooma on todennäköisin hyperprolaktinemian aiheuttaja, mikäli pitoisuus on jatkuvasti yli 2000 mU/l eikä potilaalla ole prolaktiinieritykseen vaikuttavaa lääkitystä. Prolaktinoomaepäilyssä selvittelyä voidaan jatkaa laajalla TRH-kokeella tai TRH-LRH -kokeella. Kohonneita prolaktiinipitoisuuksia todetaan myös hypotalamuksen sairauksissa ja aivolisäkkeen varren vaurioissa hypotalamuksen jarrutusvaikutuksen estyessä sekä primaarisessa hypotyreoosissa TRH-vaikutuksesta johtuen.

Matalia prolaktiiniarvoja esiintyy tyreotoksikoosin, Sheehanin oireyhtymän ja alhaisten estradiolipitoisuuksien yhteydessä.

Prolaktiinieritystä lisäävät erityisesti dopamiinivaikutusta estävät lääkeaineet kuten fentiatsiinit, haloperidoli, sulpiridi, alfametyylidopa ja reserpiini. Estrogeenit ja estrogeenilääkitys vaikuttavat myös pitoisuutta kohottavasti. Dopamiini, levodopa, dopamiiniagonisti bromokriptiini ja ergotamiini alentavat prolaktiinipitoisuutta.

Jos potilaalle on ennen näytteenottoa tehty gynekologinen tutkimus, se tulee ottaa huomioon tuloksia tulkittaessa, sillä prolaktiinitaso saattaa tämän vuoksi olla tavallista korkeampi. Samoin fyysinen rasitus, psyykkinen stressi, hypoglykemia, uni, imetys, rintojen koskettelu ja yhdyntä nostavat prolaktiinipitoisuutta.

Virhelähteet

Prolaktiini voi esiintyä veressä monomeerirakenteen lisäksi ns. makroprolaktiinina, joka on biologisesti inaktiivinen eikä useimmiten aiheuta hyperprolaktinemian oireita. Immunologiset määritysmenetelmät eivät kykene erottamaan prolaktiinimuotoja toisistaan, jolloin hyperprolaktinemia voi johtua yksinomaan makroprolaktiinista. Biologisesti aktiivisen prolaktiinin osuus saadaan näissä tapauksissa määritettyä makroprolaktinemiatutkimuksella 6083 S -PRLmakr.

Lisätietoja

Ammattilaisneuvonta Pohjanmaa 041 7314 786