Vaasa, laboratorio-ohjekirja

S -Prolaktiini (2507 S -PRL )

Se även / Ks. myös: Ohjekirjan etusivu | Aakkosellinen luettelo | Aiheenmukainen lista | Päivitykset | Tiedotteet

Tarkistettu

29.10.2020.

Tekopaikka

Fimlab Laboratoriot oy, Tampere/ Asiakaspalvelu puh. (03) 3117 4445.

Yleistä

Prolaktiini on hypofyysin etulohkon erittämä hormoni, joka säätelee sukurauhasten toimintaa ja vaikuttaa rintarauhasten kehitykseen ja maidon eritykseen. Hypotalamus inhiboi prolaktiinieritystä ja tämän vuoksi hypotalamuksen vauriot sekä välittäjäaineiden huonontunut kulku nostavat prolaktiinipitoisuutta. Myös estrogeenit ja FSH stimuloivat prolaktiinieritystä. Prolaktiini on korkea raskauden ja imetyksen aikana, samoin sikiö- ja neonataalikaudella, mutta lapsuusiässä matala ja nousee vasta puberteetissa aikuisten tasoon.Miehillä S -PRL on matalampi kuin naisilla. Aivolisäkkeen kasvaimiin liittyy usein hyperprolaktinemia, toisaalta hypopituitarismissa prolaktiinin tuotto loppuu yleensä ensimmäisenä. Prolaktiinin eritys tapahtuu sysäyksittäin ja noudattaa vuorokausirytmiä siten, että seerumipitoisuus on suurin heti nukahtamisen jälkeen.

Indikaatiot

Aivolisäkkeen sairauksien (kasvaimet) diagnostiikka ja seuranta. Infertiliteetin, oligo- ja amenorrhean, galaktorrhean, gynekomastian ja impotenssin tutkiminen.

Esivalmistelut

Prolaktiinilla on merkittävä vuorokausivaihtelu.Aamuarvot ovat päiväarvoja korkeammat. Näyte on suositeltavaa ottaa klo 10-14 välillä, jolloin PRL-erityksen fysiologinen variaatio on pienimmillään, ja tarvittaessa aikaisintaan tunti heräämisen jälkeen.

Potilasohje

Prolaktiinipitoisuuteen vaikuttavat lääkkeet jätettävä pois 1-2 viikkoa ennen näytteenottoa lääkärin valvonnassa.

Menetelmä

Elektrokemiluminesenssi-immunomääritys (ECLIA).

Tekotiheys

Ma-pe.

Tulos valmiina

4 päivän kuluessa.

Häiriötekijät

Useat lääkkeet vaikuttavat fysiologisesti prolaktiinipitoisuuteen.

Näyteastia

4 ml seerumigeeliputki.

Näytteenotto

Näyte otetaan klo 10-14 välisenä aikana. Poikkeava näytteenottoaika kirjataan potilastietoihin.

Näyte (minimi)

1 ml (0.5 ml) seerumia.

Näytteen säilytys

Eroteltu seerumi säilyy 7 vrk +5 °C, pitempiaikainen säilytys -20 °C.

Näytteen lähetys

Huoneenlämössä, jos perillä 24 tunnin sisällä näytteenotosta, muutoin kylmälähetyksenä.

Aluenäytteenotto

Huoneenlämmössä jos perillä samana päivänä.

Viitearvot

Naiset (ei raskaana olevat) 102 – 496 mU/l
I raskauskolmannes alle 1700 mU/l
II raskauskolmannes alle 4300 mU/l
III raskauskolmannes alle 5700 mU/l

Pitoisuudet ovat huomattavasti korkeampia kaksoisraskauksissa sekä yliaikaisen raskauden yhteydessä.

Miehet 86 – 324 mU/l
Lapset alle 300 mU/l

Sama menetelmä (=tulostaso) on ollut käytössä 1.4.2009 lähtien.

Tulkinta

Hyperprolaktinemiaa aiheuttavat hypotalamuksen ja hypofyysin varren vauriot, aivolisäkkeen taudit, tai kasvaimet, kuten mikroadenooma tai adenooma (prolaktinooma, akromegalia). Prolaktinooma on todennäköisin hyperprolaktinemian aiheuttaja, mikäli pitoisuus on jatkuvasti yli 2000 mU/l eikä potilaalla ole prolaktiinieritykseen vaikuttavaa lääkitystä. Prolaktinoomaepäilyssä selvittelyä voidaan jatkaa laajalla TRH-kokeella tai TRH-LRH -kokeella. Korkeita pitoisuuksia tavataan myös primaarisessa hypotyreoosissa, uremiassa, essentiellissä hypertensiossa, PCO-taudissa ja paraneoplasioissa. Fertiili-ikäisillä naisilla hyperprolaktinemia johtaa keltarauhasen toiminnan vajaukseen ja amenorrheaan, ja kliinisinä oireina on infertiliteetti, kuukautishäiriöt, hirsutismi ja maidon eritys (galaktorrhea). Miehillä hyperprolaktinemiaan liittyy infertiliteetti, impotenssi ja libidon aleneminen. Useat lääkkeet aiheuttavat korkeita prolaktiinipitoisuuksia (dopamiiniantagonistit, fentiatsiinit, butyrofenonit, sulpiridi, bentsamidi, metoklopramidi, trisykliset antidepressantit, reserpiini, alfametyylidopa, estrogeenit ja H2-reseptorisalpaajat). Prolaktiinia alentavat mm. dopamiini, levodopa, bromokriptiini, ergotamiini ja apomorfiini.

Matalia prolaktiiniarvoja esiintyy tyreotoksikoosin, Sheehanin oireyhtymän ja alhaisten estradiolipitoisuuksien yhteydessä.

Pulsoiva eritys, lyhyt puoliintumisaika veressä ja vuorokausirytmi alentavat yksittäisen määritystuloksen informatiivisuutta.

10 - 25% hyperprolaktinemiatapauksista johtuu biologisesti inaktiiviesta makroprolaktiinista. Näillä potilailla ei yleensä ole hyperprolaktinemian oireita. Immunologiset määritysmenetelmät eivät kykene erottamaan prolaktiinimuotoja toisistaan, jolloin hyperprolaktinemia voi johtua yksinomaan makroprolaktiinista. Biologisesti aktiivisen prolaktiinin osuus saadaan näissä tapauksissa määritettyä makroprolaktinemiatutkimuksella 0753 S -PRLmakr.

Yhteyshenkilöt

Sairaalakemisti Anne Hänninen puh. 041 730 6712

Muutokset

*25.10.2016 Näytteenottoaikamuutos
*17.7.2020 Viitearvojen päivitys
*21.7.2020 Tekopaikkamuutos, muutoksia esivalmisteluihin
*29.10.2020 Tekopaikan puhelinumerotiedon päivitys.