Vaasan keskussairaala, laboratorio-ohjekirja

Se även / Ks. myös: Ohjekirjan etusivu | Aakkosellinen luettelo | Aiheenmukainen lista | Päivitykset | Tiedotteet

S -Vankomysiini (3277 S -VAN )

Tarkistettu

21.04.2010.

Tekopaikka

Vaasan KS/Kemian laboratorio/(06) 213 2519.

Yleistä

Vankomysinihydrokloridi on Amycolatopsis orientalis bakteerin tuottama trisyklinen glykopeptidiantibiootti, jota käytetään vakavien stafylokokki-, streptokokki- ja difteriainfektioiden hoitoon. Vankomysiini ei tehoa in vitro gram-negatiivisiin bakteereihin, mykobakteereihin eikä sieniin.Vankomysiini on munuais- ja sisäkorvatoksinen. Minimipitoisuutta varten näyte otetaan aamulla 1-15 min ennen seuraavaa lääkennosta aikaisintaan vuorokauden kuluttua hoidon aloittamisesta tai annoksen muuttamisesta. Kun halutaan määrittää sekä minimi- että huippupitoisuus, tulee tilata tutkimus 0823 Pt-VAN, joka sisältää kaksi näytettä: Minimipitoisuusnäyte ennen lääkeannosta ja huippupitoisuusnäyte 15 minuutin kuluttua infuusion loppumisesta tai 60 min lihakseen antamisen jälkeen. Vankomysiinin annostelu tapahtuu hitaasti i.v. tai suolistoinfektioissa per.os.

Indikaatiot

Vankomysiinihoidon seuranta.

Menetelmä

Fotometrinen entsyymi-immunologinen (EMIT). Toteamisraja 1 mg/l.

Tekotiheys

Päivystystutkimus.

Tulos valmiina

Samana päivänä.

Näyteastia

4 ml seerumigeeliputki.

Näytteenotto

Näyte minimipitoisuuden mittaamiseksi otetaan aikaisintaan vuorokauden kuluttua hoidon aloittamisesta tai annoksen muuttamisesta 1 - 15 min ennen seuraavaa lääkeinfuusiota.

Näyte (minimi)

1 ml (0.5 ml) seerumia.

Näytteen säilytys

Säilyy vuorokauden huoneenlämpötilassa, viikon jääkaapissa, pakasteena kuukausia.

Aluenäytteenotto

Voidaan lähettää huoneenlämpöisenä jos perillä saman päivän kuluessa, muutoin kylmälähetys.

Viitearvot

Minimipitoisuus (annostelu 2x/vrk tai 4x/vrk): 5 - 15 mg/l

Annostusta 4 x vrk käytetään yleensä vain endokardiittien yhteydessä.

Tulkinta

Vankomysiinin käyttöön liittyen on kuvattu munuais- ja ototoksisuutta sekä palautuvaa neutropeniaa. Tästä syystä pitoisuusmääritykset ovat aiheellisia hoidon yhteydessä. Muut munuaistoksiset lääkeaineet (amfoterisiini B, aminoglykosidit, furosemidi, sisplatiini ja tulehduskipulääkkeet) yhdessä vankomysiinin kanssa voivat lisätä alttiutta munuaisvaurioille. Vankomysiinin imeytyy huonosti suolistosta. Eliminaatio plasmasta tapahtuu pääasiassa glomerulusten kautta virtsaan. Vankomysiinin puoliintumisaika terveillä henkilöillä on 4-6 tuntia, vanhuksilla ad. 15 tuntia. Lapsilla puoliintumisaika on 2-3 tuntia.

Pitoisuusmäärityksiä ei yleensä tarvita lyhytaikaisessa hoidossa, jos potilaalla on normaali munuaisten toiminta. Vankomysiinin minimipitoisuus antaa useimmiten riittävän hyvän kuvan myös huippupitoisuudessta.

Yhteyshenkilöt

Sairaalakemisti Katja Viitala p. 041 730 4070