Vaasan keskussairaala, laboratorio-ohjekirja

Se även / Ks. myös: Ohjekirjan etusivu | Aakkosellinen luettelo | Aiheenmukainen lista | Päivitykset | Tiedotteet

S -Desialotransferriini (4101 S -CDT )

Tarkistettu

24.2.2020

Tekopaikka

Vita Laboratoriot Oy puh. 045 7734 9040.

Yleistä

Seerumin transferriini on polypeptidiketjusta ja kahdesta hiilihydraattiyksiköstä muodostuva glykoproteiini, joka syntetisoituu pääasiassa maksassa. Transferriinin hiilihydraattiyksiköiden muodostumista häiritsee säännöllinen ja runsas alkoholinkäyttö. Verenkiertoon siirtyy tällöin poikkeavia transferriinejä, jotka sisältävät normaalia vähemmän sialihappoa. Näitä kutsutaan desialotransferriineiksi (niukkahiilihydraattinen transferriini, CDT). Transferriinissä olevien hiilihydraattiketjujen päissä voi olla vaihteleva määrä siaalihappoja (0 tai 1–6), joiden lukumäärän mukaan puhutaan transferriinin isomuodoista: a-, mono-, di-, tri-, tetra-, penta- ja heksa-isomuodot. Disialotransferriinistä käytetään myös lyhennettä DST erotuksena muista niukkahiilimydraattisista transferriineistä. Käytetty menetelmä mittaa asialo-, monosialo- sekä spesifisen disialotransferriinin (DST) osuutta kokonaistransferriinista.

Epäselvissä tapauksissa suositellaan tutkimusta 12510 B -Peth, joka on sensitiivisempi ja spesifisempi alkoholin suurkulutuksen osoitusmenetelmä kuin S -CDT.

Myös CDG-syndroomassa (Congenital Disorders of Glycosylation) voidaan havaita poikkeavia, niukkahiilihydraattisia tranferriineja. Tutkimus 4101 S -CDT on kuitenkin tarkoitettu vain potilaan alkoholin käytön arviointiin.

Menetelmä

Nefelometrinen.

Tekotiheys

Arkipäivisin.

Näyteastia

5 ml seerumiputki.

Näyte (minimi)

1 ml seerumia.

Näytteen säilytys

Säilytys 2 vrk huoneenlämmössä, 1 vk jääkaapissa ja pidempiaikainen säilytys pakastettuna. Lähetys huoneenlämmössä.

Näytteen lähetys

Ma-to huoneenlämmössä.

Viitearvot

Alle 2.5 %

Vastauskäytännön muutos 24.2.2020 alkaen: Ns. harmaan alueen tulosten uusintatutkimussuosituksia ei enää kommentoida.

Tulkinta

Seerumin disialotransferriinipitoisuus alkaa kohota, kun alkoholin kulutus on 50-80 g etanolia päivässä usean viikon ajan. Yhden illan aikana nautittu suurikaan alkoholimäärä ei nosta S-CDT -arvoa. Kohonneet S-CDT -arvot pysyvät viitearvon yläpuolella 2-4 viikkoa alkoholinkäytön lopettamisen jälkeen.

Päivittäinen 50–80 g ylittävä alkoholinkäyttö yli 2–3 viikon ajan voi nostaa S -CDT-arvoja. Kohonneet S -CDT-arvot pysyvät viitearvojen yläpuolella 2–4 viikkoa alkoholinkäytön lopettamisen jälkeen.

S-CDT on kliinisessä käytössä olevista alkoholin kulutuksen merkkiaineista kaikkein spesifisin. Vääriä positiivisia tuloksia on kuvattu esiintyvän primaarissa biliaarisessa kirroosissa (PBC), kroonisessa aktiivisessa hepatiitissa, transferriinin geneettisissä varianteissa (näitä esiintyy n. 5% suomalaisessa väestössä) sekä synnynnäisissä glykoproteiiniaineenvaihdunnan häiriöissä.

Yhteyshenkilöt

Sairaalakemisti Katja Viitala p. 041 730 4070

Muutokset

*22.1.2013 Viitearvoja tarkennettu.
*1.4.2014 Tutkimuksen indikaationa myös CDG-syndrooman seulonta.
*28.9.2017 S -Trf-CDG siirretty omaksi erilliseksi tutkimukseksi.
*24.4.2018 Vastauskäytännön muutos.
*24.2.2020 Menetelmä- ja viiterajamuutos.