Vaasan keskussairaala, laboratorio-ohjekirja

Se även / Ks. myös: Ohjekirjan etusivu | Aakkosellinen luettelo | Aiheenmukainen lista | Päivitykset | Tiedotteet

P -Troponiini T (4532 P -TnT )

Tarkistettu

23.9.2014

Tekopaikka

Vaasan KS/Kemian laboratorio/(06) 2132519.

Yleistä

Troponiini T (TnT) esiintyy sydän- ja luurankolihaksessa osana ns. troponiinikompleksia yhdessä troponiini I:n ja C:n kanssa. Sydänlihaksen TnT eroaa luurankolihasten TnT:stä, joten määritysmenetelmä mittaa vain spesifisesti sydänlihaksen TnT:tä. Tutkimusta voidaan käyttää sydänlihasvaurion, kuten sydäninfaktin (AMI), myokardiitin tai epästabiilin angina pectoriksen (UAP) diagnostiikassa, jossa se on spesifisempi kuin kreaktiinikinaasin isoentsyymit (P -CK-MBm). Uusi tutkimus täyttää Euroopan kardiologiyhdistyksen suosituksen herkkyyden ja toistettavuuden suhteen: terveiden henkilöiden 99. persentiilin ylärajalla (14 ng/l) tutkimuksen variaatiokerroin on alle 10%.

Varamenetelmä ks. 4464 B -TnT-O.

Indikaatiot

Sydänlihasvaurion spesifinen osoittaminen.

Menetelmä

Immunokemiallinen, elektrokemiluminesenssi (ECLIA).

Tekotiheys

Päivittäin. Päivystystutkimus.

Tulos valmiina

Noin 1-2 tunnin kuluessa näytteenotosta.

Häiriötekijät

Tutkimus saattaa antaa vääriä matalia tuloksia potilailla, jotka ovat saaneet monoklonaalisia anti-hiirivasta-aineita (HAMA) tai biotiinihoitoa (yli 5 mg/päivä annoksin). Biotiiniannoksen jälkeinen näyte tulee ottaa aikaisintaan 8 tuntia viimeisestä annoksesta. Fluoridi/oksalaatti-putkia ei saa käyttää. Näkyvä hemolyysi (yli 1g/l) antaa vääriä matalia tuloksia. Ikterus (bilirubiini), lipemia, reumafaktori (tasolle 2000 U/l saakka) ja yleisimmät lääkeaineet eivät häiritse määritystä.

Näyteastia

Li-hepariini geeliputki (vihreä korkki).

Näyte (minimi)

1 ml (0.5 ml) Li-hepariiniplasmaa.

Näytteen säilytys

Näyte säilyy 8 tuntia huoneenlämmössä, 1 vrk jääkaapissa ja pakasteena pidempään.

Viitearvot

Normaaliväestö: alle 15 ng/l

Tulkinta

Plasman TnT on spesifisempi sydänlihasvaurion osoittaja kuin P -CK-MBm ja sen avulla voidaan osoittaa pieniä infarkteja (minor myocardial damage), jotka eivät tulee esiin entsyymimittauksissa tai EKG:ssa. Mittausmenetelmän herkkyyden lisäännyttyä, tutkimuksen analyyttinen spesifisyys pysyy ennallaan, mutta yksittäisten matalien tulosten (alle 50 ng/l) diagnostinen spesifisyys sydäninfarktin suhteen heikkenee, koska plasman troponiinipitoisuus voi olla suurentunut muissakin tapauksissa kuin sydäninfarktissa, kuten esimerkiksi myokardiitin, sydämen vajaatoiminnan, kardiomyopatioiden, sydänkontuusion, keuhkoembolian, sepsiksen ja munuaisten vajaatoiminnan aiheuttamissa sydänlihasvaurioissa. Tutkimuksen diagnostista spesifisyyttä sydäninfarktille voidaan kuitenkin parantaa, kun tutkitaan troponiinipitoisuuden muutosta ottamalla parinäytteet 3-6 tunnin välein ja tarkastelemalla nousua tai laskua, kuten kansainvälisessä suosituksessa esitetään. Esimerkiksi munuaisten ja sydämen vajaatoiminnassa plasman

Tn-T-pitoisuus pysyy yleensä kohonneena myös seurantanäytteissä (ks. Käypä hoito-suositus: Sydäninfaktin diagnostiikka). Koholla oleva troponiinitaso on huonon ennusteen merkki taustalla olevasta syystä riippumatta.

Kohonneita plasman TnT-pitoisuuksia havaitaan akuutissa sydäninfarktissa (AMI) noin 3-6 tuntia rintakipukohtauksen jälkeen ja huippupitoisuudet saavutetaan noin 24 tunnin kuluessa. Tämän jälkeen pitoisuus laskee hitaasti ja P -TnT pysyy koholla jopa 14 vuorokautta AMI:n jälkeen.

P -TnT aikakäyrää voidaan hyödyntää antitromboottisen terapian seurannassa potilailla, joilla P -TnT on kohonnut (esim. Low Molecular Weight Heparin, GPIIb/IIIa). Onnistuneessa liuotushoidossa TnT:n maksimipitoisuus saavutetaan noin 12-15 tunnissa.

Noin 30%:lla munuaisvauriopotilaista nähdään kohonneita P -TnT-pitoisuuksia. Nykytutkimuksen perusteella kyseessä on sydänperäinen TnT ja löydös saattaa viitata lisääntyneeseen kardiovaskulaaristen komplikaatioiden riskiin. P -TnT on tällöin tasaisesti koholla, eikä tyypillistä aika-aktiivisuuskäyrää tule esiin.

TnT voi olla koholla myös rhabdomyolyysissä ja polymyosiitissa, mutta reumafaktori ei nosta plasman TnT-pitoisuuksia.

Ks. myös Duodecim, Käypä hoito -suositus, sydäninfarktin diagnostiikka.

Yhteyshenkilöt

Sairaalakemisti Katja Viitala p. 041 730 4070